Unelmatyö: kiertuemanageri?

Aina välillä töissä on paha päivä. Silloin ajattelen, että enpä sentään ole viemärisukeltaja (vaikka sekin olisi varmaan lähemmin tutustuttaessa kiehtova työ). Hevhommia seurailtuani olen hiljalleen vaihtanut viemärisukeltajan mielessäni kiertuemanageriin.

Siis mihin? 

Kiertuemanageri ei ole bändin oma, keikkoja buukkaava manageri. Hän on tyyppi, joka lähtee kiertueelle pitämään hommaa kasassa ja lankoja käsissään, jotta muusikot, teknikot, paitamyyjät ja kuskit voivat keskittyä omaan työhönsä. Kiertuemanageri on vähän kuin kaikkien esimies, se joka tietää vastaukset kaikkeen ja se, joka edustaa karavaania. 

Kun ensi kertaa törmäsin kiertuemanagereihin, romantisoin työtä aika lailla. Viikkotolkulla elämää rokkisirkuksessa, joka päivä uusi kaupunki, joka ilta bileet. Muusikot ovat useimmiten lupsakoita  ja hauskoja ja bussissa ausvasta seurueesta muodostuu ihan oma universuminsa. Ihanaa todellisuuspakoa. 

Houkuttelisiko? Olisi ainakin vaihtelua toimistoarkeen. 

Työpaikka tosin olisi reilun kuukauden putkeen bussi ja vaihtuvat klubit ympäri mannerta. Vapaapäiviä ei ole, omaa tilaa ruumisarkun kokoinen punkka bussissa. Toki noin kerran viikossa on ”vapaapäivä” ilman keikkaa, mutta silloinkin täytyy on pitää huolta parikymmenpäisestä rokkarilaumasta, joka roikkuu hihassa kyselemässä samoja asioita aikatauluista, ruoasta ja wi-fistä tai vaihtoehtoisesti katoaa, sairastuu, riitelee, hukkaa omaisuutensa tai itsetuntonsa ja tarvitsee apua.

Normipäivänä kiertuemanageri on se, joka vääntää kättä käytännöistä paikallisten rock-klubien ärväkkeiden kanssa, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. Erityistilanteet ovat aina managerin vastuulla. Kiertuemanageri hoitaa, kun pitää saada karavaani keikalle, vaikka bussi hajoaa tienposkeen. Kiertuemanageri etsii tuuraajan ja antaa potkut sympaattiselle teknikolle, joka paljastuu juopoksi. 

Tietenkin kiertuemanageri on myös se, joka vastaa budjetista ja siitä että sopimuksia noudatetaan, vahtii lippu- ja merkkumyyntiä, huolehtii muusikot turvallisesti bussista takahuoneeseen ja sieltä lavalle riippumatta siitä, millainen fanilauma on vastassa. Usein kiertuemanageri on myös se, joka asettelee tetris-mestarina soittokamat aina liian pieneen peräkärryyn. 

Tärkein (ja ehkä kohtuuttomin) työ on kuitenkin kiertueilmapiirin luominen. Parhaat kiertuemanagerit saavat aikaan kotoisan ja turvallisen hyvän olon kuplan, jossa muusikot eivät purnaa tai tappele vaan nousevat joka ilta lavalle ylittämään itsensä. 

Kuka hitto tähän pystyy? 

Parhaat tietämäni kiertuemanagerit tekevät mielettömästi töitä koko kiertueen ajan. Tavat hyvän tunnelman luomiseen vaihtelevat. Jotkut bailaavat muusikoiden kanssa aamuun asti ja pitävät huolen siitä että kaikkia naurattaa. Toiset ovat raivoraittiita eivätkä pyri miellyttämään ketään, mutta puolustavat Bändin etuja niin härkäpäisesti, että heihin luottaa kuin kallioon. Parhaimmat puhuvat sujuvasti vähintään neljää kieltä ja ovat yleissivistykseltään perusmaisteria skarpimpia, vaikka korkeakouluopintoja ei olisikaan. Yllättävän useat ovat kasvissyöjiä.  

Kiertuemanageri ei rundikuukauden aikana juuri nuku. Eräältä, tiukalta ammattirikollisen näköiseltä protugalilaismieheltä kysyin, miten hän onnistuu pysymään hengissä kuukauden niin vähällä unella. Hän kertoi kuuluvansa siihen prosenttiin (?) ihmiskunnasta, joka pärjää muutaman tunnin unilla. Yli kolmen tunnin yöunista tulee huono ja veltto olo. 

Ei varmaan yllätä, että on olemassa niitä huonojakin kiertuemanagereita. He ovat epävarmoja, sähläävät, riitelevät, kohtelevat lämppäribändejä epäreilusti ja syyttävät ympäristöä siitä, kun ruokaa ei ole tarjolla. Sellaisia tyyppejä harvoin pyydetään hoitamaan seuraavaa rundia. Sellaisten managerien kiertueilta Basistin soittamat puhelut ovat usein aika nyreitä ja päättyvät koti-ikävän vaikerrukseen.

Olennaisinta tuntuu olevan, että parhaat kiertuemanagerit rakastavat työtään kuin hullut puuroa. Ne, joiden kanssa olen jutellut kertovat samaa tarinaa: tien päällä eläminen on parasta mitä he tietävät. Rundin jälkeen vedetään viikko pari lonkkaa kotona, mutta sitten on jo polte takaisin tielle. Muuten kodin seinät kaatuvat päälle. 

Kulttuuri Musiikki Työ Ajattelin tänään

Kiertuelesken päiväkirja: päivät 1-10

Basisti on kiertueella ihan koko kevään. Huomasin pitäneeni päiväkirjaa tunnelmista. Vähän menee henkilökohtaisuuksiin, mutta olkaapa hyvät, tässä ensimmäisten kymmenen päivän tunnelmat.

Lähtöpäivä

Olen ilmoittanut töihin meneväni vähän myöhemmin toimistolle. Syömme yhdessä juhla-aamiaista: croissantteja, mansikoita, ananasta, espressoa ja vissyä. Ihailemme sanomalehdessä olevaa hyvää arvostelua Bändin levystä.

Puen takkia ja teen lähtöä töihin. Kurkkua kuristaa. Basisti hokee tulevansa takaisin, pussaa ja halaa. Suljen kotioven ja hississä ensimmäisne työpuhelun, jotta en keskittyisi kurjaan oloon.

Kotiin tuleminen inhottaa, mutta on yllättävän helppoa, kun Riffi on vastassa ja keskittää kaiken tarmonsa lohduttamiseen. Rämmimme yhdessä tunnin lenkin räntäsateessa ja röhnötämme sohvalla.

2. päivä

Herään tuttuun painajaiseen, jossa karjun Basistille haluavani erota. Riita on lähtenyt siitä, että hän pussailee edessäni blondia sutturaa eikä ota kuuleviin korviinsakaan kun sanon, ettei tunnu kovin kivalta. Vilkaisen kelloa, otan Riffin kainaloon hetkeksi ja nousen. Vahvasti lähtee.

3. päivä

Viikonloppu, mutta on pakko tehdä töitä, koska töissä on vuoden hektisin aika. Pyykinpesukone osoittaa hajoamisen merkkejä, en tiedä mitä tehdä. Aamupäivällä Riffin silmä turpoaa äkillisesti muodottomaksi. Taksi alle ja eläinlääkäriin, kotiin lääkekuurin kourassa itkua nieleskellen. Silmä paranee, mutta huolitärinä ei silti ota loppuakseen. 

Laitan Basistille kuvia Riffin epämuotoisesta naamasta ja kerron tilanteesta ruinatakseni sympatiaa. Saan sitä välittömästi,  mutta samalla myös hehkutusta siitä miten rundi on paras koskaan (toim. huom. tässä vaiheessa heillä kaksi keikkaa takanaan), tiimi toimii ja vodkaa kuluu.

Olen kateellinen, väsynyt ja pahalla tuulella.  Kanavoin kaiken mielessäni Basistiin laskemalla kuinka monta kertaa hän on kysynyt kuulumisiani näinä päivinä (nolla) tai laittanut oma-aloitteisesti viestiä (nolla). Päätän aloittaa radiohiljaisuuden kostoksi kurjasta mielestäni. 

Illalla näen ystävättäriäni, juon lasin skumppaa ja yllättäen kaikki on paremmin. 

4. päivä

Pidän mykkäkoulua eli en laita koko päivänä Basistille mitään viestiä. Sunnuntaipäivällisellä Äiti toteaa, että eikö nyt kuitenkin antaisi Basistin nauttia kiertueesta ja menestyksestä, kun niitä on niin kovalla työllä hankittu. Toki toki. Murjotan silti salaa edelleen.

5. päivä

Iloinen Basisti lähettää viestin ja sovimme illaksi FaceTime-puhelun. Hölötämme normaaliin tyyliin enkä enää muista saati ymmärrä, miksi olin viikonloppuna niin kiukuissani. Basisti kujertaa puhelimella Riffille, joka höristää korviaan mutta ei innostu sen kummemmin. Kysyn huomasiko Basisti mykkäkouluani. Ei huomannut. 

6. päivä

Bändillä on välipäivä ja takana 15 tunnin ajomatka. Muut ovat syömässä ja lasillisilla, Basisti makaa kuumeessa hotellihuoneessa. Hän juttelee paljon vapautuneemmin kuin normaalisti bäkkäriltä soitetuissa puheluissa, joita säestävät huoneessa ravaavat muut muusikot. Kun ympärillä ei ole muita, tuntuu melkein siltä kuin hän olisi kotona, verkkarit jalassa kanssani sohvalla.

7. päivä

Alan tottua yksin elämiseen ja nukkumiseen. Painajaisia ei enää ole. Tiskiä ja pyykkiä ei kerry nimeksikään. Kerralla tehty ruoka riittää viikoksi normaalin yhden illan sijaan. Päivät kuluvat myös vauhdilla. En juuri ehdi muuta kuin käydä töissä ja pitkillä kävelyillä Riffin kanssa. 

10. päivä

Basisti laittaa tekstiviestin, jossa kertoo meinanneensa juuri kuolla. Bussi on hajonnut alta keskellä spagettimaisest mutkittelevia alppiteitä. Nyt koko seurue tönöttää tien varressa ties kuinka monetta tuntia. Ei ole mitään tietoa, miten päästään sadan kilometrin päässä olevalle keikalle saati seuraaville kolmellekymmenelle.

Ensimmäinen ajatukseni: ”Voi luoja. Voi luoja. Voi luoja.” Toinen ajatukseni: ”Kiertue ohi, hurraa, Basisti tulee kotiin!”

… jatkuu …

Suhteet Oma elämä Rakkaus