Rundaamisen olematon glamour #2

Joskus tien päälle pääseminen kestää pitempään kuin kolmensadan kilometrin ajomatka. Kun heti aluksi pitää pysähtyä musiikkikauppaan hakemaan piuhoja/peltejä/kieliä/kapuloita, tietää että tuhon tiellä ollaan. Kaupasta ei pääse alle tuntiin ulos, koska jokainen esillä oleva kitara ja basso pitää plärätä läpi. Ja sitten suunnataan seuraavaan kauppaan, koska ensimmäisestä ei löytynyt juuri niitä piuhoja, joita oltiin etsimässä.

Jos keikalle lähtevät ne kaikkein tutuimmat teknikot, autossa on maskuliinisuudesta sakea ilmapiiri. Piereskellään kilpaa ja juorut ovat pahempia kuin muijaporukoissa koskaan. Bussin ilma on raikkaampi, jos mukana on uusi teknikko, jolle pitää olla vähän vieraskorea. Hevivaimoihin tämä vieraskoreus ei ole ulottunut enää vähään aikaan.

Bäkkärillä on aina aika tylsää ja satavarmasti ahdasta. Ennen keikkaa kaikki harhailevat kärsimättöminä omiaan. Keikan jälkeen puolet Bändistä ei halua puhua kenellekään ja puolet murjottaa roudaamisesta. Kaljaa kuluu joka välissä.

Keikkapaikoilla ajelehtii aina mustia paitoja, joita ei ulkomuodon perusteella erota toisistaan. Tunnistamme niitä muiden hevivaimojen kanssa hajun perusteella. Vielä kertaakaan ei ole mennyt vinoon.

Bäkkärin vessan ovessa ei ole koskaan lukkoa. Vaikka siihen olisi viritetty salpa, se on aina satavarmasti tuusannuuskana. En ikinä uskalla käydä pissalla bäkkärin vessassa, ellei Basisti tai hevivaimokollega ole lähettyvillä vahtimassa ovea. Joku häveliäisyys sentään, sanoo todellinen Lady.

Kukaan ei oikeasti tykkää jallusta, mutta sitä ei silti vaihdeta pois raiderista (= takahuoneeseen keikkapaikan puolesta hankittavat juomat. Madonnalla tähän settiin kuuluu kuulemma sinetöity vessanpönttö. I can see the point). Jallun vaihtamisesta vaikka kossuun puhutaan yllävän usein suhteessa siihen, että kenelläkään ei ole aikomustakaan tehdä asialle mitään. 

Vaikka paikat tarkastetaan aina lopuksi pariin otteeseen, jokaisella reissulla katoaa tilpehööriä. Olivat ne sitten yksittäisiä piuhoja, Bändin jäsenten esiintymisvaatteita tai merkkutiskin valoja, koskaan kaikki tavara ei kulje takaisin kotiin.