Koti

Millainen on sinun kotisi? Onko se täynnä erilaisia värejä vai onko se hillitty? Rakastatko tummia sävyjä vai pidätkö leikkivästä turkoosista? Mitä kotisi sinusta kertoo? Tuoksuuko siellä vastaleivottu sämpylä,näkyykö kiire vai voitko aistia lämmön ovella? Meillä kaikilla on juuri meidänlainen kotimme. Tässä on minun kotini.

Olen maalaistyttö joka eksyi keskelle Helsinkiä mutta löysi mukavan pesäpaikan saarelta, aivan merenrannan kupeesta. Usein sitä jopa unohtaa asuvansa kaupungissa. Rakastan merta. Sen syvyyttä ja ailahtelua. Toisinaan se voi olla hyvin synkkä ja toisinaan kirkkaan turkoosi. Vähän kuin ihmismieli. Rakastan aallokkoa, tuoksua joka mereltä puhaltaa tuulen mukana. Siksi minulle on tärkeää päästä kallioille/rannalle niin usein kuin mahdollista.

Kuvassa oleva kallio on lempi paikkani. Sen ääressä olen pohtinut pienet sekä isot asiat. Myönnän että olen ”pohdiskelija” ja joskus jopa mietin liikaa. Kun mennään yli äyräiden on hyvä ottaa hiukan takapakkia.

Toinen tärkeä asia minulle on oma rauha. Löydän sen niityiltä, metsästä ja kodistani. Kyseinen niitty löytyy kotini vierestä ja vietän siellä usein aikaa itsekseni.

Samaisen rauhan löydän kodistani. Kutsun kodin sydäntä eli keittiötäni tuvaksi. Tyyli on vanhahtavaa ja suurinosa tavaroista todella vanhaa. Lipaston ja lautashyllyn olen itse maalannut mutta pöytä on yhä vanha nariseva pöytä. Sen ääressä on käyty monen monta surua ja iloa. Rakastan myös kynttilöitä, tästä syystä minulta ei löydy montaa lamppua kodistani. Tuli luo tunnelmaa. Siksi minulle on myös tärkeää että talon pihalta löytyy nuotiopaikat jossa voi polttaa halkoja ja pistää vaikka kaffet pannulla tulemaan ja grillata vaahtokarkkeja.

Oikeastaan kaikki lipastot, kirjahyllyt, arkut tms olen löytänyt käytettynä. Enimmäkseen torin kautta. Useimmiten jopa ilmaiseksi. Maalia pintaan ja mielikuvitusta niin saa omannäköiset huonekalut edullisesti. Rakastan maalaamista ja muutenkin näpertämistä. Olohuoneen arkun maalasin ja kokosin lasin alle reissukuvia. Iltakaffetta juodessa niitä on ihana katsella ja muistella.

Rakastan myös pieniä yksityiskohtia joita kotini on täynnä. Kaikilla on oma pieni tarinansa.

Jokaiselta reissultani ostan magneetin ja laitan sen jääkaapin oveen. Saa nähä koska joutuu ostamaan isomman jääkaapin jotta kaikki mahtuvat!

Keittiövaakaa en myöskään tahtonut digitaalisena vaan löysin vanhanaikaisen. Rakastuin siihen heti kaupassa kun näin sen.

Koko asunnossa toistuu tummanharmaat sävyt johon olen sekoittanut huoneesta riippuen oman värinsä. Keittiössä on vivahde turkoosia, olohuoneessa keltaista, makuuhuoneessa vanhaaroosaa sekä keltaista, kylppärissä vihreää tms. Väriä on helppo vaihtaa verhoilla/tyynyillä ja muilla sisustustavaroilla.

Sohvan päälle löysin vanhat kankaat joita vaihtelen. (Välttyy myös kissankarvoilta.) Rakastan yli kaiken vanhoja kukka kankaita joista tulee mummola mieleen. Se tulee mieleen myös lattian vanhasta parketista joka natisee siinä kävellessä kuin mummolan vintti!

Jotenkin hurahdin keltaiseen. Se piristää ja luo iloisen fiiliksen. Eräs ystäväni kertoi sen olevan oppimisen väri. Voi hyvin pitää paikkansa!

Olen kirppishullu. Teen paljon löytöjä, lähinnä vanhaa pientä tavaraa. Parhain löytöni oli vanha upea piano mutta tilanpuutteen vuoksi se löysi toisen omistajan.

Kun käyttää tummaa pohjalla se luo hyvän kontrastin. Valkoinen näyttää valkoiselta ja värit tulevat hyvin esiin. Makuuhuoneesta löytyy oma parvi kissoille ja katon rajaan on rakennettu laudoista rata joka jatkuu olohuoneeseen.

Makuuhuoneen ovet olivat ennen ruskeat, kuten myös asunnon seinät mutta innostuin kunnolla maalailemaan. Kotia kun sisustaa, ei se tule koskaan valmiiksi, se elää sen otuksen mukana joka siellä asuu.

Käytävässä sama tumma teema jatkuu. Olen koonnut sinne vanhat tatuointiaiheiset maalaukset jotka sain entiseltä pomoltani. Olin 10 vuotta lävistäjä joten ne ovat minulle rakkaita muistoja ja kertovat siitä mikä minulle oli joskus tärkeämpää kuin mikään muu. Luulin näin olevan aina, mutta ihminen kasvaa ja muuttuu. Vain tulevaisuus näyttää mikä on seuraavaksi lähellä sydäntä. Yksi tie päättyy ja toinen alkaa.

Kylpyhuoneeni on mielestäni kodikas. Muistan kun pikku likkana istui mökin huussissa ja katseli ympärilleen, seinät olivat täynnä kaikkea jännää. Pitäisi varmaan leikata kylppärin oveen sydämen muotoinen reikä.

Keinutuoli oli pakko saada. Siitä muodostui minulle melkein jopa pakkomielle. Yhden rikkinäisen löysin jonka fiksailin ja annoin sille uuden elämän. Nyt se seisoo keskellä olohuonetta ja odottaa keinujaansa. Vanha rottinki sohva oli myös löytö. Oli saanut tuomion että kaatopaikalle uuden pramean sohvan tieltä joten hain pois ja annoin uuden kodin.

Kaiken tämän lisäksi jaan kodin neljän kissan kanssa. Fanny ja Pata ovat yli 10-vuotiaita vanhoja rouvia jotka ovat jakaneet kanssani ilot ja surut. Koponen on kuusi vuotias äitini kissa joka sijoitettiin minulle ja pari vuotias Lurppa muutti luokseni Joensuusta asti kodin puutteen vuoksi. Meille kaikille löytyy tilaa riittämiin ja tullaan hyvin toimeen.

Millainen on minun kotini?

Se on täynnä vanhaa,täynnä tarinoita, naurua, lämpöä ja ennen kaikkea muistoja. Se on paikka missä voit olla juuri sellainen kuin olet. Ja ennen kaikkea täynnä rakkautta. Se on aina ollut avoinna niille joilla ei ollut yösijaa. Siellä on itketty ja oltu olkapäänä. Se on ennen kaikkea minun ja neljän karvaperseen koti. Täällä meillä on hyvä olla.

Millainen on sinun kotisi?

”Talo tehdään seinistä ja parruista, koti rakennetaan rakkaudesta ja unelmista.”

<3:llä Jenna Annika