Louvre – Taiteen mekka
Vaikka Eiffel tornia pidetään Pariisin suurimpana nähtävyytenä kallistun itse Louvren suuntaan. Museo on niin suuri että yhden päivän vierailulla näkee vain murto-osan siitä mitä museo pitää sisällään. Ja pitihän se Mona Lisa nähdä livenä. Kova kuhina pienen teoksen edessä. Muuten sai pitkin käytäviä tepastella rauhassa. Jonottaa emme joutuneet kaatosateen takia. Museolle on helppo löytää, hyppää vain bussiin. (Bussilipuissa oli samaa vikaa kuin metrolipuissa eli ne toimivat jos vain halusivat joten kourallinen taskuun!)
Aulasta saa vuokrattua kuulokkeet jos haluaa kuunnella teosten merkityksiä. Kieli on englanniksi ja itse saa valita missä huoneessa ja minkä teoksen luona on.
Toisen huoneen jälkeen tungin nauhurin taskuun sillä patsaita, tauluja, koruja tms oli niiiin paljon ettei tiennyt mihin suuntaan katsoisi saatikka mihin kerrokseen kiipeisi. Tyydyin siis vain ihastelemaan. Toisaalta oppaan kanssa saisi Louvresta kaiken parhaiten irti.
Rakastan historiaa ja eritoten Egyptin. (Olen hulluna egyptologiaan.) Tein aikoinaan opinnäytetyöni liittyen Egyptiin. Reissasimme Luxoriin ja hurghadaan. Teen siitä vielä erikseen postauksen. Yksi elämäni parhaimpia kokemuksia.
Huoneet olivat täynnä kaikkea mielenkiintoista, pienistä koruista, kulhoista, kaiken maailman tavaroista suuriin sarkofageihin. Olisin voinut olla nenä kiinni vitriinien laseissa tuntikausia mutta muutakin nähtävää oli joten..
Varoitus. Louvressa joutuu niskat koetukselle sillä katse kannattaa nostaa ylös. Katot olivat täynnä erilaisia maalauksia ja kaiverruksia. Suoraan sanottuna veti aika sanattomaksi. Varsinkin kun miettii minä vuonna mikäkin oli maalattu/kaiverrettu. Uskomattoman lahjakkaita ihmisiä on historia täynnä.
Mona Lisan ja Egyptin aarteiden lisäksi yksi ehdoton suosikki oli Samothraken Nike (kuvassa keskellä). Veistos on Antiikin Kreikan Jumalattaresta Athene Nikestä. Kyseessä on siis voiton jumalatar joka usein kuvattiin siivekkääksi naiseksi. Kaikista kiehtovin asia (pään puuttumisen lisäksi) on se ettei patsaan tekijää tiedetä.
Suosittelen varaamaan Louvren kiertämiseen koko päivän ellei jopa kaksikin. Meidän vierailumme jäi muutamaan tuntiin. Ihan kuin katsoisi elokuvan pikakelauksella.
Kaikista hauskinta oli se että eksyimme museoon, kesti noin puolisen tuntia löytää sieltä ulos. Opastekyltit ovat hiukan sekavat tai sitten meillä saattoi vatsan kurninta vaikuttaa asiaan.
Otin muutaman panoraamakuvan jotta on helpompi hahmottaa kuinka valtavia jotkut taulut olivat. Pieni ihminen ihan kalpenee niiden rinnalla.
Kun luulet löytäväsi ulos ja hiukan hurraat niin huomaatkin olevasi yhä museossa. Pienen seikkailun jälkeen löysimme kuitenkin uloskäynnin ja lähdimme etsimään hyvää lounaspaikkaa.
Louvren ympäristöön avautuu suuri puutarha joka on täynnä erilaisia patsaita, lampia tms. Kesällä tarjolla on vaikka minkälaista terassia. Onneksi aurinko suostui hetken kurkkimaan meillekin pilven raosta.
Vastaan tuli monenlaisia paikallisia ihmisiä joilla oli pientä purtavaa. He grillasivat tynnyreissä vaikka ja mitä. Myös kaupustelijoita pyöri ympärillä. Mutta meno oli paljon rauhallisempaa kuin isoilla basaareilla eli meitä kauppiaat eivät juuri häirinneet.
En edes muista mitä kaikkia herkkuja maisteltiin suurempaan nälkään. Päätettiin että kävellään sivukadulle ja pienille kujille ja katsotaan joku syrjäsempi ravintola. (Näin hinnatkin putoavat välillä ihan tuntuvasti ja törmää enemmän paikallisiin ihmisiin.)
Matkan aikana totesin että paikalliset ovat super ystävällisiä, iloisia ja pukeutuminen on naisellista Suomen katukuvaan verrattuna.
Löysimme italialaisen ravintolan ja kyllä oli ihan pakko testata. Alkupalat olivat todella suuret ja hiukan pelotti miten pääruoka mahtuu mahaan. Maisteltiin toisten lautasilta. Jakamisen iloa! Taisi vain joillain iskeä annoskateus ..
Pitsoja oli ihan joka lähtöön. Itse otin kasvispainotteisen ja maistoin ihan kunnon juustolla. (Reissussa joustan välillä omista periaatteista.) Ja tottakai nautittiin pitkän kaavan mukaan viinin kera!
Poikettiin vielä pienessä turkoosin värisessä bubissa. Naisbaarimikko oli todella mukava! (Niinkuin kaikki muutkin tähän asti.) Tarinaa riitti. Ei edes tehnyt mieli poistua baaritiskiltä pöytään joten jäätiin siihen. Illalla vielä pojat kävivät bilettämässä ja itse skarppasin ja otin suunnistajan roolin.
Rakastuin Pariisissa catacombien, Louvren ja ihmisten lisäksi pieniin vanhoihin katuihin! Varsinkin iltahämärässä. Niin paljon tunnelmaa ja tarinoita. Löysin eräältä ikkunalaudalta ranskalaisen kirjan jota kannoin tunnollisesti koko illan mukanani ja vein tuliaisiksi minulle tärkeälle ihmiselle <3
Aamulla aikaiseen ylös ja kohti kotia. Jännitystä ei siitäkään puuttunut. Ensin suunnistat metrolla, sitten etsit oikean bussin ja terminaalin. Helposti se lopulta kävi ja vielä viimeiset hetket ahmin Pariisia silmilläni. Lisää kullan arvoisia muistoja.
Taas yksi reissu takana ja monta uutta edessä. Pakatkaa reppu, napatkaa passi pöydältä pölyyntymästä ja lähtekää Pariisin kaduille ja antakaa itsenne eksyä.
Ihanaa maaliskuuta! Ps. Ensi viikolla Tallinnan kautta Riikaan! :)
<3:llä Jenna Annika