Liian näkyvä muttei tahallaa
Liian näkyvä.
Olen melkein aina halunnut olla näkymätön, mutta jostain syystä löydän itseni usein draaman keskeltä.
En tiedä etsinkö itse tietoisesti tilanteita vai etsiikö draama minut aina käsiinsä.
Oli niin tai näin, aina me kohtaamme.”Huokaus, ja taas sitä mennään.”
Mietin tätä aihetta noin viikko sitten ja omasta mielestäni on todella ”hassua” että usein unelmoin olevani näkymätön, sillä erotun usein joukosta pelkästään jo iloisella asenteella.
Haaveilen että voisin hävitä massaan niin ettei kukaan huomaisia minua, mutta aina jotenkin ehkä jopa tietoisesti nostan itseni esiin.
Hyvä esimerkki oli tämän viikon työhaastattelu. Päätin siis etsiä itselleni uuden haastavan duunin vaikka olen vasta toipumussa työuupumuksesta. Samana päivänä tai oikeastaan tunti haastattelun jälkeen minulle soitettiin että hei! Meillä olisi yksityisyinen tilaisuus heti nyt tulevana viikonloppuna että tervetuloa duuniin!
Etsin siis vain kesäduunia mutta näyttäisi siltä että se yksi pieni haastattelu poiki minulle jotain paljon suurempaa ja pidemmäksi aikaa. Syynä oli kuulemma ”asenteeni” ja minä itse, ei kokemus. Jotenkin olen yhä ”ällikällä lyöty” sillä kyseiselle alalle minulla ei ole yhtään mitään kokemusta mutta olen siitä salaa haaveillut. Hakioita oli myös paljon..
Jouduin heti siis shoppailemaan itselleni duunivaatteet! (en tykkää shoppailla). Tarvitsin farkut. ”yak!” mietin, sillä en todellakaan ole farkku ihmisiä! Rakastan jumppahousuja ja kaikkea ns ”kevyttä” päällä. Inhoan jos joku kiristää ja puristaa. Oikeastaan olen vaatteiden suhteen yhtä friikki kuin siivoamisen.. 10-vuotta lävistäjänä niin voi miettiä mitä siisteys/puhtaus minulle tarkoittaa..
Hain siis ison kaffin ärrältä ja suunnistin itikseen. Siinä sitten mietin että ”voi jehna! täällä on hullut päivät!” Eli stockan keltaiset haamupäivät jolloin jengiä on hulluna.
Ekaa kertaa pitkään aikaan suuri väkijoukko ei ahdistanut! Olen siis edistynyt itseni kanssa.Paria vikkoa aiemmin pelkästään kaupassa käynti oli minulle haastavaa.
Suunnistin Ginatricotiin ja nappasin neljät farkut ihan vain summassa sovitettavaksi. Olin varanut aikaa kolme tuntia mutta kappas! Heti ensimmäiset farkut istuivat kuin nakutettu! Hintaakin vain 29e!
Seuraavaksi suunnistin New Yorkeriin etsimään kenkiä. Hyvä onneni jatkui ja löysin hyllystä kassan vierestä kahdet siistit popot. Hintaakin vain 5e/kpl! Ja voi luoja niitä kesävaatteita mitä hyllyt pursuivat…. Eurolla sai vielä mageen reppu/kassin mukaan.
Tämän jälkeen menin ystäväni kanssa syömään ja skumpalle. Siinä vaihdeltiin kuulumisia ja puhuttiin jopa syvällisiä. Huomasin että olen ollut pitkään jotenkin aivan sumussa ja poissa tästä maailmasta. Sain lisää virtaa ja iloa tähän elämään siitä muutamasta tunnista. Toki burn out ei ole koskaan mikään kevyt diagnoosi kantaa mutta maailma täältä tullaan! Sain neuvon ottaa rauhallisesti ettei tule takapakkia. Yritetään..
Huomenna uudet kledjut päällä aion näyttää innokkuuteni ja heittää työkeikan ekaan kertaan yhdeksään viikkoon! Jännittää ihan hulluna..
Halusin niin olla näkymätön mutta olen taasen niiiiiin näkyvä kun olla ja voi. Olen siis minä. Toki kovin palasina edelleen mutta hiukan silti ehjempi kuin muutama kuukausi sitten.
Ainiin! Lupasin kertoa aiemmista löydöistäni Stockmannilta. Vege hyllyltä löysin (noin 8e/kpl) shampoon ja hoitoaineen. Pakko myöntää että koukkuun jäin! Hiuksista tuli niiiiiiiin pehmeät ja freessit. Fiilis siis kovin rentoutunut shoppailun, skumppa illallisen ja rentouttavan saunan jälkeen joten taidan jättää lupaamani teippipidennysten laiton joko huomiselle tai toiseen päivään.
Pitkästä aikaa olo on niin ”zen”. Pitäkää peukkuja huomiselle. Toivon onnistuvani uudessa duunissani paremmin kuin hyvin ja saavani kokonaan uuden ammatin.
Uskaltakaa astua mukavuusalueen ulkopuolelle ja kokeilla jotain uutta.
<3:llä Jenna Annika