Pieni murunen valoa

Sitten kun ..

”Sitten kun olen laihduttanut, sitten kun olen löytänyt sen unelmaduunin, sitten kun lapseni ovat kasvaneet, sitten kun olen treenannut upean perseen.
Sitten kun olen saavuttanut sen olen onnellinen, tyytyväinen, ylpeä.”

Mutta mites se matkan kulkeminen ennen määränpäätä? Onko sillä minkälainen paino elämässä?

Mietinköhän koskaan ”Sitten kun täytän 32-vuotta.” Onnekseni en mietinyt.

Tänään on syntymäpäiväni ja se sai hieman pohtimaan syvällisiä. Tai no lähinnä sitä miten ihmiset unohtavat elää. Tai ehkä paremmin sanottuna ”elää hetkessä”. Moni unohtaa tuntea. Nähdä mitä on nyt ei ”sitten kun.” Porskutetaan vaan sata lasissa kohti määränpäätä laput silmillä.

En toisaalta tiedä johtuiko tämän illan pohtiminen siitä kun täytän vuosia vaiko ystävästäni burn outista sillä vaikka olen ollut viikkoja poissa työelämästä lepo lomalla tänään vasta pysähdyin kunnolla.
Annoin itseni vaan olla. En vaatinut itseltäni mitään.Pysähdyin ja annoin ajatusteni kulkea omaa tahtiaan.

Jotenkin ajauduin ajattelemaan ”Sitten kun – lausetta.”

Kun olet päässyt unelma duuniisi voit vihdoin nauttia työn teosta. Kyllä, ymmärrän. Onhan se antoisaa päästä tavoitteihinsa ja tekemään mitä rakastaa. Mutta se itse tien löytäminen, oli se sitten opiskelu eli uuden oppiminen, lukuisat työhaastattelut ja niihin valmistautuminen.

Mitä vain se matka onkin tai mitä se mukanaan tuo ja vaatii niin älä vain pinnistele ja uhraudu. Älä ole sokea. Nauti siitä matkasta, älä vain odota määränpään saavuttamista.

Älä anna sen päivän tulla kun olet nenä kiinni kirjassa ”en mä tänään kun pitää päntätä, sitten kun on opiskelut ohi niin lähden sitten mukaan”. Jätit lähtemättä ystävien kanssa viikonloppu reissulle etkä saa koskaan tietää miten se reissu olisi voinut muuttaa elämääsi.
Mitä olisit kokenut, kenet olisit tavannut, olisitko juuri sillä reissulla törmännyt siihen pieneen tunteikkaiseen hetkeen jonka muistat koko loppu elämäsi.

Sitten kun olen laihduttanut ihanne painooni olen sinut itse kanssa. Kyllä ymmärrän senkin. Ajatuksena.

Mutta mites ne hetket sillä tiellä? Ne onnistumisen ilot kun kilot putoavat pikku hiljaa, se voiton fiilis. Muistatko nauttia niistä hetkistä vai ruoskitko itseäsi lisää ja turhauduit kun vaaka olisi voinut kuitenkin näyttää vähemmän? Tai mitäs se elämä siinä ympärillä? Juoksetko laput silmillä ”sitten kun olen – pisteeseen”.

Itse olen jojoillut painoni kanssa elämäni aikana siitä pyykkilauta masusta ylipainoon. Näin myöhemmin olen kuikuillut elämääni taaksepäin ja ymmärtänyt ettei se ulkomuoto ole koskaan tehnyt minua onnelliseksi.

Kyllä siis hyvä fiilis tuli kun vanhat farkut sujahtivat jalkaan ja näyttivät hyvältä. Se oli kuitenkin vain hetkellistä joka hukkui pian murheiden joukkoon, siihen ettei itsellä ollut hyvä olla.

Kun aloin katsomaan tarkemmin ympärilleni enkä enää pitänyt itsessäni niitä ulkoisia seikkoja niin tärkeänä huomasin olevani onnellisempi.

Anna itellesi armoa.

”Sitten kun lapseni ovat kasvaneet ja lentäneet pois pesästä voin keskittyä itseeni ja tehdä asioita mistä nautin.”
Tämän lauseen olen kuullut usein ja miettinyt että 18 vuotta on pitkä aika unohtaa itsensä ja tarpeensa.
Voit olla hyvä äiti vaikka panostaisit myös itseesi etkä unohtaisi itseäsi.
Toki moni kommentoisi tähän että mistä sinä lapseton 32-vuotias naimaton nainen sen tiedät joten jätän tämän vain tähän.

”Sitten kun olen treenannut hyvän perseen ja ostan ne mageet farkut ja pieahtaroin pitkin bileitä. Sitten olen upea. Minut huomataan.”

STOP ja heti! Ei se upea varsi ja mageat kakkapatterit tee pelkästään kenestäkään kaunista. Ei toki treenaamisessa mitään pahaa ole, nostan hattua sille itsekurille mutta jos käytät ”sitten kun – lausetta” teet väärin itseäsi kohtaan ja ruoskit itseäsi turhaan.

Vaikka kuinka ulkokuori näyttäisi hyvältä mutta sisäinen hehku ei ylety silmiin asti…

Kaveripiirissäni on yksi nainen joka ei varmaan itse tiedä sitä mutta hänen sisäinen hehkunsa on jotain niin kaunista.
En ikinä ole nähnyt mitään vastaavaa.
Se saa ihmisen sädehtimään, näyttämään hyvältä.. Useimmiten en edes huomaa miten hän on pukeutunut, onko meikit hyvin, tukka ponnarilla taikka auki.

Olen nähnyt tämän naisen hieman pulleana ja myös hyvässä kunnossa ja molemman kropan kanssa se hehku on tehnyt hänestä sairaan kauniin ihmisen.

Toinen on itsevarmuus, kun on sinut itsensä ja ympärillä olevan maailmansa kanssa.
Kyllä, olen seurannut myös tätä naista yli vuosikymmenen. Se itsevarmuus loistaa kaikessa mitä hän tekee.

Nämä naiset ovat minulle itselleni olleet aina sellaisia ns ikoneita ja saavat minut muistamaan mikä on tässä elämässä tärkeintä ja heidän seurassaan on hyvä olla. Saa itsensäkin tsemppaamaan aivan eri tavalla. Voi melkein sanoa että nuo fiilikset ovat tarttuvia. Heidän ympärillään on paljon iloisia ihmisiä.

Jätä ”Sitten kun – lauseet” johonkin mistä et enää löydä niitä. Kääri vaikka kakkapperiin ja vedä pöntöstä alas.

Istuudu. Vedä keuhkot täyteen raikasta kevään tuoksuista vielä hieman kirpeää ilmaa.

Joka sisään hengityksellä vie itsesi kauemmaksi suorittamisesta, sitten kun tavasta ja ala uskomaan itseesi. Löydä se sisäinen hehkusi.

Nauti jokaisesta sekunnista, askeleesta, matkasta – minne ne ikinä sinut vievätkin. Kerää talteen niitä pieniä hetkiä joita muistellessasi nousee hymy yhä uudelleen huulillesi. Täytä vatsasi perhosilla ja fiilistele sitä kutkuttavaa tunnetta.

Olisiko nyt sinun aikasi katsoa ympärillesi, tulla ulos kuplastasi, jättää suorittaminen hetkeksi, nähdä kaikki se pieni arkinen onni ympärilläsi ja halata niitä omia tien näyttäjiä ja sanoa ääneen kuinka onnekas oletkaan kun olet saanut heidät elämääsi.

Kaiken tämän uupumuksen, masennuksen, stressin ja ahdistuksen keskellä jopa minä nään pilkahduksen valoa. Onni löytyy läheltä kun oikein siristää silmiään <3

Perhosia vatsassa. Suupieli hiukan hymyssä. Hih.

<3:llä Jenna Annika

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *