Kevät lisää valon määrää minussa

Niin sitä sanotaan, että kevään tulo parantaa ihmisten mieltä ja kun valon määrä lisääntyy luonnossa, valon määrä lisääntyy myös ihmisessä.

Mitäkö olen puuhaillut ja mitä minulle kuuluu?

Kun blogin hiljaisuus alkoi, aloitin uudessa työssä, jonka myötä uuden elämänrytmin etsiminen on vienyt paljon energiaa. Herätykset 3:45 vievät aika paljon voimiani. Nyt tuntuu jotenkuten, että arkeen on saatu rytmi kuntoon. Tunnen oloni usein todella uupuneeksi, mieli on maassa vaikka tiedostan elämässäni kaiken olevan todella hyvin tällä hetkellä.

Makaan mieheni asunnolla yksin sängyssä, juon kahvia ja kirjoitan. Nautin pienestä hiljaisuudesta, kun viikon kiukutellut uhmaikäinen lähti tänään ukkilaan yökylään.

Tämä viikko on tuntunut jotenkin todella uuvuttavalle, kun tyttö on inttänyt joka asiassa vastaan, vaikka ikäväänsä kiukutteleekin. Olen kuitenkin siinä suhteessa onnekas tapaus ja erityisen kiitollinen miehestäni, joka on ollut tukena ja apuna tytön hoidossa oikeastaan koko suhteemme ajan. Tällä hetkellä tuntuu, että en ilman häntä olisi selvinnyt viimeisestä kuukaudesta mitenkään.

Viime viikkoina on lähinnä ollut tunne, että en osaa mitään, en pärjää, enkä tule ymmärretyksi. Olen halunnut kaatua sänkyyn työpäivän päätteeksi ja nukkua. Mikä ei käy järkeeni, koska järkenihän kuitenkin kokoajan muistuttaa minua siitä, miten hyvin asiani ovat. Minulla on terve, ihana tytär, mies joka tukee, kuuntelee ja rakastaa, minulla on ihana perhe lähelläni ja saan heiltä tukea, vaikka ymmärrys ei kaikilla ehkä riitä siihen, mitä päässäni käyn läpi. Minulla on ystävät, jotka toivottavasti eivät ole hylänneet minua viime viikkojen jälkeen, kun olen toistuvasti ollut vastaamatta viesteihin. Minulla olisi mahdollisuus myös käydä tapaamassa psykiatrista hoitajaani, jos hänelle ajan varaaminen ei tuntuisi liian raskaalta ja sinne meneminen vaikealta. Tai jos edes pitäisin hänestä, saati kehtaisin pyytää uutta hoitajaa. En haluaisi olla hankaloittamassa muiden elämää ja olla vaivaksi, joten en tee asialle mitään.

Onneksi tiedän kuitenkin myös, että tämä mielentila tästä hiukan nousee, kunhan päästään lähemmäksi kesää.

Muistakaahan käydä tykkäämässä myös blogin Facebook -sivuista! 🙂

Kuva: Heiko Stein / Pixabay

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *