Enää kaksi yötä

Musta tuli viime talvena kahvakuulaurheilija. Laji kolahti kuin metrinen halko ja ylihuomenna, lauantaina on tavoitteiden täyttämisen aika. Tarkoitus olisi voittaa Suomen mestaruus.

Kisa-asustuksessa luotan näihin samoihin vetimiin, joilla noudin Eestistä kesällä hopeisen mitalin: Foo Fighters -paita on absorboinut kevään keikasta positiivista super-energiaa, jota voin ottaa siitä tarvittaessa käyttöön, housut ei purista eikä kiristä, eikä lahkeet kutita takareisiä, rannepannat on pituudeltaan just eikä melkein, buffilla pysyy karvat pois silmästä ja nenästä ja Addun nostokengissä ei tarvitse pelätä suonenvetoja.

Jos et pääse paikalle katsomaan (mikä olisi erittäin toivottavaa!), näet kisan suorana lähetyksenä osoitteessa http://www.ustream.tv/channel/lc-sm-2011.

Nostot alkavat klo 14, olen framilla heti ekoissa erissä, joten puoli kolmeen mennessä tiedän voitinko.

Juuri nyt jännittää ihan sikana, mutten oikein tiedä mikä. Kunto on niin hyvä kuin se voi olla, vaikka vasemmassa kädessä on penikkatauti. Se ei häiritse nostamista, mutta vaivailee aina pari päivää sen perään. Ehkä jännitän sitä, millaisen tuomarin saan ja miten suhtaudun alla oleviin tuloksiin jos nostan vasta toisessa erässä.

Noh, viimeiset pari viikkoa on mennyt harvakseltaan treenatessa. Joka kerta kun olen tarttunut kuulaan olo on ollut varma ja samoin suoritus. Mä osaan tän.

Mä osaan tän!

Perkele, mä osaan tän!