Text from an ex

Blogia aloittaessani muutama postaus ja kuukausi sitten halusin pyrkiä zen-tilaan eli henkiseen tasapainoon itseni ja deittailun kanssa. Osittain pääsinkin siihen, kun tietoisesti jätin Tinderin selailun pois ja keskityin ihmisiin ympärilläni. Tinder-lakon aikana tapasin kaksi poikaa, joista toinen kolahti kerralla, mutta joka toisien treffien jälkeen ilmoitti olevansa edelleen kiinni eksässään.

Toisen pojista tapasin jokunen viikko myöhemmin baarissa. Illan jutustelun ja muutaman väärinkäsityksen jälkeen kävimme treffeillä ja näimme muutaman kerran. Tuona aikana hän ei kuitenkaan kertaakaan tehnyt aloitetta mihinkään fyysiseen kontaktiin. Ja fyysisellä tässä en tarkoita seksuaalisessa mielessä, vaan kiintymyksen osoittamisessa halauksin tai suukoin. Aloitteita tekevänä tyttönä olisin itse ottanut härkää jo sarvista, ellen olisi ensitapaamisella saanut jo näpeilleni jätkältä. Baari-illan jälkeen kurotin siis häneltä hyvän yön suukkoa, joka päättyi kiusalliseen pusuun, jonka jälkeen hän ikäänkuin torjui minut.

Näin viileiden iltojen ja pitkien työpäivien myötä on kuitenkin hellydenkipeys kasvanut niin suureksi, että Tinder profiili on jälleen julkinen ja höystetty uusilla kuvilla. Muutama juttukaveri on jo löytynyt, mutta ei mitään sen suurempaa. Ainakaan toistaiseksi.

Mutta sitten otsikon aiheeseen. Olin toissa iltana jo kömpimässä peiton alle, kun puhelimen messenger piippasi viestiä. Käytän messengeriä lähinnä opiskeluun ja työhön liittyvään kommunikointiin, joten suhtauduin jo valmiiksi viestiin nihkeästi. Vielä nihkeämmin suhtauduin, kun luin keneltä viesti tuli. ”Miten menee?” -kuului viesti Kokkipojalta. Kahden vuoden takaiselta eksältä, joka lopetti lyhyehkön suhteemme, löysi uuden tyttöystävän kuuden viikon jälkeen ja tästä kuukauden kuluttua saattoi tämän raskaaksi.

En suhtautunut kauhean hyvin siihenkään, että Kokkipoika katsoi eron jälkeen asiakseen kysyä kuulumisiani tasaisin väliajoin, vaikka alusta lähtien kerroin, etten voi olla vain hänen kaverinsa. Pian en oikeastaan välittänyt kuulla hänestä millään mittapuulla, vaan vastailin hepulle usein jopa erittäin tylysti. Hänellä kun ei useinmiten ollut mitään oikeaa asiaa tai jos oli, koski se sitä, kuinka olin parempi sängyssä kuin nykyisensä. Samaa rataa kulki hänen toissapäiväinen viestittelynsäkin. Samaa rataa kulki myös omat vastaukseni eli tympeän torjuvaa linjaa noudattaen. Viimeiseen kysymykseen ”Haluat siis, että lopetan viestittelyn? Koska voidaan me tätä jatkaakin, jos haluat…” vastasin niin kuin vain nuori ja fiksu sinkkunainen osaa. ”Hell no” -gifillä.