(Lähes) Kaikki tähänastisen elämäni miehet

Frida-neidin elämä ei ole ollut yhtä vanhoillista kuin ehkä nimensä tai harras toiveensa vakiintuneesta parisuhteesta antaa olettaa. Miehiä on ollut elämässä tärkeitä ja vähemmän tärkeitä monia. Tärkeimpiin kuuluvat tietysti isä ja kaksi enemmän tai vähemmän etäistä veljeä. Isä on mies, joka auttaa, kun apua ei tarvita, suuttuu, kun puhumattomuudesta huolimatta häntä ei ymmärretä ja nauraa, kun muita ei naurata. Veljet taas ovat veljiä. Aika monella meistä on niitä.

Elämän ensimmäinen ihastuminen ei tainnut olla salama-tyyppiä. Sen kohteena oli naapurin poika, muutaman vuoden vanhempi, naurava pellavapää. Ihastuksesta tiesi koko pienen Fridan lähipiiri eli perhe ja muut hoitolapset. Taisipa ihastus olla molemmin puolista, koska suudelmakin taidettiin vaihtaa. Tai ainakin poika piirsi pyynnöstä tyttöjen värisen maastoauton, vaikka toiset pojat vähän nauroivatkin.

Sitten tuli kouluikä ja pienen kyläkoulun ikävä todellisuus. Poikia oli määrältään vähän, vaikka ärsyttävyydeltään vastasivat kokonaista armeijaa. Onneksi ylemmillä luokilla pääsi sentään kaupungin diskossa käymään. Diskoista löytyi ensimmäinen poikaystävä. Vuotta vanhempi Samu (-el, -li?), jonka kanssa kierrettiin kolmesti tanssilattian ympäri kädet toisen ympärillä ja vaihdettiin kaksi tekstaria. Ehkä helpoin parisuhde tähän mennessä.

Yläaste meni identiteettiä etsiessä ja toivottomista ihastuksista haaveillessa, sillä kukapa kyläkoulun kasvattia olisi huomannut, kun kaikki muut tunsivat toisensa jo ala-asteelta. Yläasteen poikakontaktit jäivätkin liikuntatunnin pakollisiin tanssitunteihin, yhteen epätoivoiseen ”Lähdetkö jäätelölle”-lappuun juuri kesäloman kynnyksellä sekä yksiin musiikin tunnilla annettuihin pakkeihin (Sori!).

Oikeastaan lähes koko toinen astekin meni samoissa merkeissä… Kunnes koitti täysi-ikäisyys ja paikkakunnan yökerhon keskiviikkoklubi! Sieltä löytyi ujopoika, jonka nukkaisen pipon alta pilkottavat enkelinkiharat olivat vain jotain niin suloista. No ujopoika oli vähintään yhtä hukassa kuin aikuinen-Frida tänä päivänä, joten eihän siitä mitään tullut, vaikka yökyläilyä on silloin tällöin väkijuoman rohkaisemana harjoitettu vielä vuosi sittenkin(!).

Ujopojan jälkeen maailmaan on mahtunut 2-4 (kuka näitä laskee ja miten nää määritellään) lyhyttä seurustelusuhdetta, kymmeniä säätöjä ja satoja Tinder-mätsejä, mutta ei vielä Yhtä Oikeaa. Vielä.

 

Suhteet Rakkaus Seksi

Intro

Olin aina ajatellut, että kun aloittaa blogin kirjoittamisen, olisi hyvä olla kirjoituksia pöytälaatikossa odottamassa. Näin mahdollisten lukijoiden ei tarvitsisi odottaa uutta luettavaa. Olin myös ajatellut, että ennen pitkään minäkin löytäisin miehen enkä olisi tilanteessa, missä 24-vuotiaana pisin suhteeni on ollut hädin tuskin 5 kuukautta. Enkä itkisi iltaisin, kun pelkään ettei kukaan tule minua koskaan kosimaan ja kuolisin vanhana piikana.

En myöskään odottanut muuttuvani kuin huomaamatta katkeraksi sinkuksi, joka mieluummin kertoo itse vitsejä yksinäisyydestään kuin antaa toisten huomata, että se oikeasti sattuu. Tai joka väläyttää tekohymyn, kun seurusteleva ystävä kertoo saamistaan kukista tai tulevasta yhteisestä lomamatkasta, kun salaa toivoo heidän eroa, jotta ei tarvitsisi yksin olla yksin.

Vaikka onhan sinkkuudessa ne hauskat puolensakin! Voin huidella yöt pitkät pitkin kyliä eikä tarvitse selitellä, missä olen ollut. Tai riemuita, kun ruokaa tehdessä saan syödä kaiken itse. Ja onhan sekin hauskaa, kun voi muistella niitä hirvittäviä Tinder-treffejä, joiden toinen osapuoli ei ollutkaan pitkä ja komea metsurimainen uros, vaan kirjanpitäjämyyrää muistuttava pätkä.

Näillä esipuheilla alkaa minun matkani kohti sisäistä zen-tilaa.

– Frida Janssen

Suhteet Oma elämä Rakkaus