5 vuoden ja 5 kuukauden jälkeen

Tiedän…

– mitä sanat ”parisuhteen eteen on tehtävä töitä” todella tarkoittavat,

– ettei tästä ole kumpikaan mihinkään lähdössä,

– mitä ”nälkäinen mies” ihan oikeasti tarkoittaa.

En edelleenkään…

– kävele hänen kanssaan käsi kädessä kaupungilla,

– ajattele pienen jaloissa olevan sängen olevan ongelma,

– tiedä miten hänet saa todella suuttumaan. Olen kyllä yrittänyt, mutta tuloksetta. Hän ei oikeasti taida olla kovin helposti suututettavaa sorttia.

Voin…

– käydä pissalla vaikka hän olisi suihkussa,

– sanoa olleeni kahvin juoja juuri ja juuri 5 vuotta,

– luotan häneen kun vuoreen.

En vieläkään…

– osaa nukkua kunnolla hänen vieressä,

– ymmärrä mitä hänen kielellä, ”tulen pian kotiin” tarkoittaa,

– osaa kertoa tai tiedä mitään sen parempaa kuin nähdä hänet sen x -pituisen eron jälkeen.

Yhä..

– nousee pala kurkkuun hänen lähtiessä kohti uutta (reissu)työviikkoa,

– nautin yksinolosta yhtän paljon kuin yhdessä olosta,

– sanat ”minä rakastan sinua” tuntuvat jotenkin spesiaalilta, ihan kuin kuulisin ne joka kerta ensimmäistä kertaa.

Muistan..

– jokaikinen kerta ikävöidessäni häntä, miten erityinen ja merkityksellinen ihminen hän on,

– vieläkin kun sovittiin että mä oon sun ja sä oot mun,

– miltä hän tuoksuu ja miltä hän näyttää nukkuessaan ja miten hän aina katsoo mua.