Se hetkessä elämisen taito
Istuin tässä ruokapöydän ääressä ja oon kulkenu ainoastaan jääkaapin ja tän ruokapöydän väliä viimeisen tunnin ajan. Jotenkin on tuntunut ihan oudon tutulta ja niihin tavallisiin rutiineihin rakastumiselta. Kaikki asiat tuntuu tapahtuvan kummallisen nopeasti ja toisaalta tasaisen helposti. Töihin paluu kesäloman jälkeen oli ihan peace of cake ja aikaisin herääminen sitäkin helpompaa vaikka lomalla heräsi vähintään pari tuntia myöhemmin. Voi olla että se on vaan hyvä juttu.
Elokuu on siis kyllä enemmän kuin tervetullut, ihan täysi kesäkuukausi vielä eikä sinänsä haittaa kyllä yhtää olla töissä. Niitä helteitä kyllä vielä odottelen, en sellaista oo viä suomessa päässytkään kokemaan tänä kesänä. Synttäritkin on sitten loppukuusta, sekin lämmittää mieltä. Oon lähes koko kuukauden yksinäni Helsingissä kuten pari päivää sitten kirjoitin (täällä). Tuntuu silti että kaikki on oikeastaan ihan tosi mainiosti, vaikka etäisyys koko ajan mielessä pyöriikin. Mutta toisaalta juurihan olin kuukauden niin etten ollut hetkeäkään yksin. Kyllä sitä kuukauden mittaisen ihmisten parissa pyörimisen jälkeen voi olla heti perään kokonaisen kuukauden aivan yksin. – on tässä kieltämättä ihan todella paljon hyviäkin juttuja, kun ne kääntää hyviksi jutuiksi.
Voin muutella työaikoja ihan miten huvittaa vastuuvuorojen ja muiden velvoitteiden jälkeen ilman toisen aikatauluihin katsomista. Voin nukkua poikittain parivuoteessa ja sitten syyskuussa taas opetella nukkumaan omalla puolella sänkyrauhan säilyttämiseksi. Voin huoletta päästää hirveimmän sottapytty minuuteni valloille ja elää kuin pellossa. – näkisittepä vain mitä se oikeasti tarkoittaa! ^^ Sen jälkeen kun oon selvinny tästä aamupalaähkystä, aion lähteä pitkälle lenkille. Huomiseksi varasin kulmien sokeroinnin, koska en yksinkertaisesti vaan jaksa enää kattella näitä hirmu epäsiistejä kulmia, eikä itse nyppiminen vaan jaksa nyt huvittaa. Sit voisin kruunata viikon käymällä jossain hyvässä vegepaikassa syömässä, vinkkejä saa laittaa tulemaan. Sijainti Helsingin keskusta. Ajattelin myös ehkä a) käydä kastamassa talviturkin, eikä kiinnosta sit yhtään että kuinka kylmä on sen jälkeen ja b) nukkua ensi viikolla pari yötä parvekkeella. Niin ja voisin myös hukata koko huomisen iltapäivän ja illan vaan leffojen katselulle ja niissä sunnuntaiverkkareissa oleilulle.
Kyllä on vaan hyvä asia tää arkeen palaaminen ja eiköhän se mieskin sieltä sit syyskuun alussa viimeistään kotiin tule sillain vähän pidemmäksikin aikaa.