Vuoden kolmaskymmeneskolmas perjantai

Vetää kyllä mielen matalalle.

Eilinen päivä oli kreisi. Hullu. Järjetön. Hirveä. Ahdistusta aiheuttava. Kaikki oli yhtä selviytymistä, pinnistelyä, vastoinkäymisten voittamista. Kello ei soittanut ajallaan, missasin treeniryhmän treenit ja varaston ovi ei auennut. Asiakkaalle sattui tapaturma, oli älytön kiire keskustaan töiden jälkeen ja puolessa välissä matkaa pyörästä puhkesi kumi. Turun väkivallanteko, huoli läheisestä joka ihan teon vieressä ja sit se hirvee migreeni kohtaus. Unohtamatta unohdettua paketin noutoa (jonka viimeinen päivä oli tänään).

Iso hali ja syvä osanotto kaikille joita Turun tapahtumat koskettivat ja koskettavat. Saamme olla kiitollisia poliisin toiminnasta. Tiedä kuinka kamalaksi verilöyly olisi voinut mennä ilman poliisin nopeutta.

Sain olla eilen kiitollinen siitä että heräsin vielä ihmisten aikaan ja ehdin ajoissa töihin, treeniryhmän treenit oli peruttu ohjaajan sairastumisen vuoksi ja huoltomies tuli viidessä minuutissa avaamaan jumittuneen varaston oven. Asiakas selvisi pienellä kolhuilla, kiireestä huolimatta ehdin sinne korvien rei’itykseen ja uusia pyörän kumeja saa ostettua kaupasta. Läheiseni oli turvassa Turussa, migreeniin sai lääkettä ja että unohdetun paketin ehti noutamaan vielä.