Hilma, mitä sulle kuuluu?
Jäin toissa päivänä miettimään elämää sekunniksi hieman syvällisemmin, kun istuin kotitalon sisäpihalla ja odotin miestä kotiin puoli yhdeksän aikaa illalla. Istuin sisäpihalla pihakeinussa (ja muuten ensimmäistä kertaa ikinä), koska unohdin kotiin avaimet lähdettyäni aika vauhdilla tekeen iltalenkkiä.
Mietin tätä kiireistä elämää ja elämässä pienessä ajassa tapahtuneita muutoksia. Ensinnäkin opiskelut alkaa olemaan 2 ryhmätyötä, 1 tenttiä ja 2 itsearviointia vaille valmis. Lähipäiviä olis ollu vielä muutama, mutta joudun (saan :D) jättää väliin reissun takia. Opiskelu ei siis enää tuota pään vaivaa (tällä erää). Toisekseen, töissä tapahtuu isoja muutoksia, työntekijöitä vaihtuu ja sit jossakin kohtaa tulee uusia tilalle. Oon hetkellisesti asemassa, jossa en ole koskaan ollut. Ennen heinäkuun kesälomaa on ihan järjetön määrä tehtäviä töitä ja hoidettavia asioita, että toisinaan hirvittää. Mutta toisaalta rakastan haasteita ja uusia tilanteita, joten kyllä kaikesta selviää. Kolmanneksi, tuleva kesä on ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen kesä kun ei ole Tampereella paikkaa jossa olisi hyvä ja kiva olla. Ei ole hyvä ja kivaa paikkaa jossa pystyisi olemaan samassa paikassa linnottautuneena koko heinäkuuta.
On oikeasti aika erikoinen elämäntilanne juuri nyt. Opiskelut jää tauolle, työt lisääntyy hetkellisesti huomattavasti ja kaikki kesäsuunnitelmat on täysin auki. En oo ollu tällasessa ihmettelytilassa hetkeen, enkä toivottavasti tämän kevään ja kesän jälkeen enää ole toista kertaa.
Puhuin joskus helmikuussa, että oon suunnitellut yksin toteutettavaa reissua heinäkuuksi. Tällä hetkellä se tilanne oikeastaan vaan seisoo paikoillaan. Olishan se aika mielettömän hienoa vaan karata koko heinäkuuksi ulkomaille. Vaikka Lauri on lomalla varmaankin vaan viikon, niin sit oltas viikko yhdessä ja loput erillään. En tiedä onko se uhka vai mahdollisuus, mutta silti mun tekis niin mieli toteuttaa tää haave. Toisaalta kaipaan Tampere-kesää, mutta en kyllä jaksain alkaa vuokraan heinäkuuks mitään kämppääkään sieltä.
Outoa ja toisinaan tylsää olla kotona, kun ei oo mitää tekemistä. Siis hyvä ettei oo mitään tekemistä, mutta se on jotenkin pelottavan outoa. Ja nyt kun mulla olis aikaa tehdä ja aktivoitua taas tän blogin kanssa, niin just nyt en jaksa. Nyt aion vaan nauttia ihanasta keväästä, auringosta ja siitä ettei ole pakottavaa tarvetta tehdä töiden jälkeen mitään. Katson sit uudestaan kun sataa taas viikko tolkulla pelkkää vettä ja on kylmää ja märkää (:D).
Ens viikolla karkaan kolmeks päiväks Köpikseen. Ihanaa!!! Ajattelin tällä kertaa ainakin vuokrata sen fillarin, kun en sillon edellisella kerralla päässyt toteuttamaan sitä ideaa. Aion lisäks nauttia kulttuuria, kierrellä kirppiksiä ja katuja, ja vaan haahuilla paikasta toiseen. Reissun jälkeen alkaakin sit sellanen kahden viikon loppurutistus yhden ison projektin kanssa ja mä aion niin saattaa sen kunnialla loppuun. Sit onkin pian juhannus ja sit alkaa siitä viikon päästä loma.
Kaikilla asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella. Mut onneks tänään on perjantai ja viikonloppu hitaine aamuine edessä.
Ps. Blogi täytti tänään viisi vuotta, ei yhtään sen enemmän eikä vähemmän.