Huh heijaa ja voi elämän kevät

Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt ihmetellessä ja kysyessä itseltäni, mihin ihmeeseen saan ja voin käyttää kaiken sen ylimääräisen ajan jota nyt on työpäivien jälkeen käyttää kun ei tarvitse opiskella. On ollut suoranaisen pelottavaa todeta itselleen aamulla kalenteriin katsoessa, ”tänäänkään ei tarvitse tehdä töiden jälkeen mitään jos ei tahdo”. Kun se vielä viime kuussa oli toisin päin, ”tänäänkin on tehtävä koulutehtäviä töiden jälkeen, vaikka ei nyt just jaksaisi”.

Ei siis varmasti jäänyt epäselväksi, että koulu on tältä keväältä hoidettu. Oikeastaan se jopa hämmentää! Lupaan myös tämän olevan viimeinen kirjoitus seuraavaan kolmeen kuukauteen, mikä edes vähän liittyy ja sivuaa opiskelua. Nyt on vähän niin kuin summauksen aika. Työläästä keväästä huolimatta saan/ sain 25 opintopistettä suositettua. Edelleen oon niin innoissani opiskelusta ja sen mukanaan tuomasta muutoksesta. Jokainen tämän kevään aikana tehty, kuultu, opittu, ymmärretty ja oivallettu ryhmä- ja yksilötehtävä, käsitelty aihe ja materiaalit, – jopa ne kovaa ja korkealta yli menneet asiat, näytti että olen juuri oikealla tiellä. Tiellä, joka johtaa pikkuhiljaa lähemmäksi sosiaali- ja terveysalan rajapintaan.

Työelämässä otin tammikuussa askeleen kohti uutta, kun työkuva muuttui. Nälkäkin on kasvanut syödessä! Huomaan muuttavan toimintaani koko ajan ja nimenomaan töissä huomaa, miten paljon olen oppinut ja oivaltanut uutta viimeisen neljän kuukauden aikana. Olen saanut hirmuisesti valmiuksia tehdä uusia asioita ja muuttaa suuntaa. Moni tietää entuudestaan, miten helposti mut saa innostumaan uusista jutuista, miten paljon pursuan energiaa ja kuinka paljon haluan oppia uutta, – ne ominaisuudet on vähintäänkin tuplaantunut. Ihan 110% lasissa, voin sanoa että aikuisopiskelu ja lisäkouluttautuminen on pelkästään kannattavaa!!! Piste. Tällä hetkellä voin huokasta helpotuksesta, ettei seuraavaan kolmeen kuukauteen tarvitse ainoatakaan koulutehtävää. Olen silti asettanut tavoitteeksi päättää ja löytää opinnäytetyönaiheen, aloittaa sen ideointia ja jopa varsinaista suunnitelmaa. Muutoin aion kerätä virtaa vapaa-ajalla ja nauttia siitä ettei töiden jälkeen ole muuta kuin aikaa.

Viime postauksessa kerroin Köpiksen viikonlopusta, siis että sellainen on edessä. Nyt se on eletty ja nautittu. En ottanut reissussa kuvia oikeastaan ollenkaan. Nautin auringosta, ihmisistä ja olosta. Jo ennen reissua päätin, etten ota valokuvaamisesta tai ylipäätänsäkään mistään stressiä. Otan kuvia jos tahdon ja kirjoitan reissusta jos innostun. Kumpaakaan ei tapahtunut! (:D). Eikä se haittaa. Olen miettinyt koko blogin olemassa oloa ja tätä kirjoittamisen vähyyttä ja tuottamisen tuskaa, mutta kai se tästä taas käynnistyy. Tuotan sen verran kun innostun tuottamaan, ilman stressiä ja paineita. Enkä oikein vielä tiedä, mihin blogin suunta tulee menemään, muuttuuko se jotenkin, jääkö jossain kohtaa pois (toivottavasti siis ei) vai mitä oikein tapahtuu. Seuraava goal on saada keittiön tasolla odottavat (osa jo kuukausia odottaneet :D) luonnonkosmetiikan huippujutut jaettua tänne blogiin ja kerrottua samalla siitä, miten luonnonkosmetiikan käyttö on mullistanut elämää.

Nyt juon aamukahvin loppuun, kuuntelen lintujen laulua ja nautin auringonnoususta ja alkavasta päivästä. Nojailen hetken makkarisyvennyksen seinään ja katselen hetken nukkuvaa miestäni (joka jo toisena yönä peräkkäin ryöväsi röyhkeästi tyynyni). Voisin kirjoittaa vähintään yhden kirjan verran hänestä ja hänen nukkumisesta ja siihen liittyvistä tavoista, mutta sitä ennen vaan nautin katselusta.

Mukavaa tiistaita!