Uusi arki & totuus hyvän olon takana
Istuin eilen Vallilan S-marketin tiloista olevassa 24 pesulassa. Sain vihdoinkin aikaiseksi mennä peseen (ilmeisesti) maaliskuussa likaantuneen untuvatakin. Kukapa olisi uskonut, että menen pesemään tällaisella seksihelteellä maailman paksuinta ja lämpimintä untuvatakkia. Mutta nyt kerran kun oli aikaa niin mikäs siinä. Ekan pesun ja kuivurin jälkeen tahra oli edelleen takissa. Hain kaupasta parempaa tahranpoistoainetta ja toisen pesun ja kuivurin jälkeen takki oli kuin uusi! ^^ Kannatti siis nähdä hieman vaivaa, maksaa 20€ ja istua pari tuntia pesulassa. Niin hyvä mieli!
Takin pyöriessä koneessa kirjoittelin niitä ja näitä. Pitkästä aikaa tekstiä tuli helposti eikä joutunut pyyhkimään oikeastaan ollenkaan. Go with the flow tyyppisesti.
Maanantaina siis alkoi uusi arki. Alle 25 tuntia töitä viikossa (60% työaika), koska en halua palaa puhki kuun lopussa jatkuvan opiskeluiden ohella. Työn tekoa määrittelee oikeastaan ainoastaan sovitut tapaamiset ja palaverit. Saan tehdä töitä edellisen antamissa raameissa vaikka sängyn pohjalta, parvekkeelta, ruokapöydästä, kalliolta, metsästä tai vaikka Helsingin lemppari kahvilasta Manskun varrelta. Niin ja Tampereelta sit kokonaan kun sinne päästään muuttaan. Voin aloittaa työt aamu kuudelta jos ei nukuta, tai jos tekee mieli nukkua niin sit vaikka vasta puolelta päivin. Kunhan hoidan sovitut palaverit, tapaamiset ja työt. Se on oikeastaan aika parasta, tää että saa olla sinänsä itse itsensä herra, saa hirmuisesti vastuuta ja tekemiseen luotetaan 110%:sti.
Mut kuuluu mun elämään muutakin. Oon käyny terapiassa toukokuun alusta alkaen, se on ollut väistämättä paras juttu ikuisuuteen. Se kun saa puhua ventovieraalle ihmiselle asioista. Ihan kaikesta ja hän kuuntelee. Saa kaataa kaiken kakan toisen niskaan, valittaa ja avata ajatuksia. Terapiassa käynti pitäisi olla pakollinen kaikille. Terapian aloituksen jälkeen moni asia on mennyt ja ollut vieläkin paremmin, moni asia tuntuu iisimmältä ja kaikki näyttää valoisammalta. Oon oppinut itsestäni ihan hirmuisesti uusia juttuja. Vaikka nyt elämä meneekin lujaa vauhtia ylös, niin kyllä se vielä tulee alas moneen kertaan. Se on sen ajan murhe ja kaikesta pääsee eteenpäin.
Tuleva Tampereelle muutto on oman mielenterveyden mutta myös parisuhteen kannalta ihana uutinen. Helsingissä ei ole meille mitään, ei ole ollut oikeastaan koskaan mutta reilun puolitoista vuotta kaikki on ollut pakkopullaa. Asuntoa etsitään vauhdilla ja tulevaisuus näyttää molempien mielestä hirmu hyvältä ja halutaan elämältä tismalleen samoja asioita.
Mut mitä muuta? No varmaan, että elämä on just nyt ihan parasta!