Jos et tiedä mitä oikeasti tavoittelet etkä usko itseesi, et voi olla onnellinen.
Aion sanoa nyt paljon – en määrällisesti, mutta laadullisesti kyllä. Toiselle vähän voi olla toiselle paljon! En ole kokenut tällaisia tunneryöppyä näin nopeassa ajassa ikinä. Tiedän onnellisuuden rakennusaineet!
Vastasin tällä viikolla ystävälleni hänen esittämään kysyttyään, ”miltä sulle kuuluu?”…. että ”tuntuu kuin olisin herännyt todellisuuteen.”
Palataan ajassa hieman taaksepäin. Kävin toiseksi viimeisenä työpäivänä ennen lomaa työhaastattelussa ja mahdollisesta valinnasta minulle ilmoitettaisiin loman ensimmäisen viikon aikana. Loman ensimmäiset viisi päivää olin aivan järkyttävän ahdistunut: sydän tykytti, kokoajan oli tuskan hiki ja nukuin tosi huonosti. Ajatuskin vanhaan palaamisesta sai vatsan sekaisin ja pään kipeäski. Jotenkin tuli todella varma olo siitä, että minun on pakko päästä täältä Helsingistä pois. Jos en nyt lähde, tulen pilaamaan elämäni lopullisesti. Päätin, että ”ihan sama vaikka en saisi heti uutta työpaikkaa ja joutuisin olemaan työttömänä, kyllä kaikki jotenkin järjestyisi.”
Saman päivän iltana päätin etten enää palaa vanhalle työpaikalle. En vielä irtisanoutunut, enkä siinä vaiheessa sanonut asiasta vielä kenellekään. Seuraavana päivänä pakkasin Sveitsin reissua varten matkalaukkua ja romahdin viimeisen kerran ihan täysin. Nyt saa riittää! Lauri tuli samaisena iltana kotiin ja meillä alkoi yhteinen kymmenen päivän mittainen loma. Siitä seuraavana aamuna lähdimme kohti Sveitsiä. Mietin koko ajan että nyt kerron aikomuksestani Laurille. Meinasin muutaman kerran paljastaa aikomukseni, mutta en vaan saanut sanottua asiaa ääneen. Pyöritin sanoja ja lauseita päässäni koko lennon ajan. Kun laskeuduttiin, päätin että kerron Laurille kunhan saadaan auto alle ja ollaan turvallisesti tien päällä.
Oltiin ajettu tunnin verran, kun sain viestin:”Tuletko meille töihin?!”. Mun ei siis koskaan tarvinnut irtisaoutua tyhjän päälle, eikä kertoa aikomuksistani – mun ei tarvinnut! Koko automatka Münchenistä Luganoon meni ihan pimennossa, osittain koko reissu meni pimennossa näiden työpaikka uutisten takia. Näinkö helppoa se sitten loppu viimein oli?! Me päästään todella pois Helsingistä syksyn aikana!!!
Sain viettää neljän viikon kesälomani ja aloittaa uuden työn sen jälkeen. Tyhjensin loman aikana pääni ja vanhan työpaikan toimiston kaappini koko kuluneen vuoden tai oikeastaan neljän ja puolen vuoden ajalta. Kesäloma oli mitä parhain.
Nyt vasta oikeastaan tällä viikolla olen tajunnut, mitä oikein on tapahtunut. Olen ollut kolme viikkoa uudessa työpaikassa. Tampereelle pääsy on konkretisoitunut ja nyt etsitään omaa asuntoa. Ja uskokaa tai älkää, mutta ajatuskin siitä että joutuu olemaan vielä Helsngissä ehkä 1-3 kk, ei haittaa yhtään – koska tiedän, että Tampereelle muuttaminen on vain asunnon löytymisestä kiinni. Enää se ei ole kiinni työpaikasta ja toimeentulosta!
Minua kuvaillaan useimmiten päättäväiseksi, rohkeaksi ja sisukkaaksi – ja niitä minä myös olen. Olen myös valtavan malttamaton, kärsimätön, pessimistinen ja epäluuloinen jossittelija. Mutta, tiedättekö mikä minun todellinen vahvuus ja salaisuus on? (Tajiusin, sen vasta itsekin) se, että kaiken sen malttamattomuuden, kärsivällisyyden puutteen, pessimismin ja epäluuloisen jossittelun takana tiedän koko ajan, että tulen saavuttamaan haluamani. No matter what! Välillä on oltava onneton, voidakseen olla onnellinen. Tällä kertaa se vei neljä vuotta ja nyt kun ajattelee niin ei se niin onnetonta sitten kuitenkaan ollut.
Ole siellä ja pyri menemään sinne, missä onni on. Toisinaan tuulettimeen sataa paskaa solkenaan, eikä mikään tunnu onnistuvan. Ite oon oppinut että asiat on useimmiten enemmän sun vähemmän tuskan ja työn takana, mutta kun uskoo pystyvänsä – useimmiten saavuttaa haluamansa! ^^