Juuri tähän aikaan vuodesta
Hei ihanaa alkanutta viikkoa jokaiselle. Itselläni viikko alkoi aamu viiden herätyksellä, miehen aamupalan teolla ja raasun sängystä ylös repimisillä. Muutamalla aamu suukolla, hyvästeillä ja kymmenen kilometrin aamulenkillä tihkusateessa. Ihan hyvä alku viikolle siis.
Hyvää fiilistä lisää vihdoinkin saapunut ja kunnolla käyntiin lähtenyt kevät. Viime torstaina satanut viiden sentin lumikerros on sulanut ja vei mennessään tuosta keskuspuistostakin lähes kaikki viimeiset lumen rippeet. Aurinko on paistellut viimeistä kahta ja kohta kolmatta päivää lukuunottamatta ihan kiitettävästi. Valoa on riittänyt niin ettei ilta kahdeksaltakaan ole tajunnut että kello on oikeasti niin paljon. Kaduilta on pesty hiekkoja pois ja polkupyörät on kaivettu varaston perältä, minä mukaan lukien.
Kävästiin eilen Lammassaaressa myöhäisellä iltapäiväkävelyllä ja tuli jotenkin älyttömän keväinen fiilis. Kaikista konkreettisin kevään merkki (ainakin itselleni aina ollut) on pajunkissat ja sirkuttavat pikkulinnut. Meitä on viihdyttänyt jo parisen viikkoa sama pieni pulska lintu joka istuskelee olohuoneen ikkunalaudalla ja päivystää ympäristöään. Siihen se aina tulee useaan kertaan aamun aikana. Viikonloppuna se ilahdutti ja tuli kurkkimaan ja sirkuttamaan ikkunalle, onko täällä herätty ja jos ei oltu niin sirkutuksen jälkeen ainakin oltiin. Kolmas ehdoton kevään merkki on pihavalaisinten kupuihin nokkivat kiimaiset tikat, jotka ovat myös saapuneet. Eivät ole onneksi vielä minua herättäneet, mutta kyllä sekin päivä vielä tässä ihan lähiaikoina tulee.
Kevääseen kuuluu myös ehdottomasti paljaat nilkat ja pipottomat aamut, unohtamatta huppari päällä tehtyjä lenkkejä ja hanskojen kotiin jättämistä. Kotona kevät näkyy vaatekaapin suursiivouksena, jonka tein itseasiassa lauantaina. Taas on kirpputorille menevää tavaraa yksi Ikea sininen kassillinen. Mietin myös että olisin laittanut tänne blogiin kirppiksen pystyyn, mutta en tiedä saako se kuitenkaan kannatusta.
Mutta nyt juon kahvini loppuun ja lähden töihin!