Aamujen seuralainen

img_2150.jpg

Huomenta! Heräilin viiden aikaan, vaikka tänään on vapaapäivä treenaamisesta. Istuin rauhassa sohvalla, join kahvia (ja vielä vähän lisää kahvia) ja luin yhtä valintakoeartikkeleista. Taivas oli pilveetön, aurinko nousi hiljalleen horisontista ja hei linnut lauloivat jo viideltä ihan käsittämättömällä volyymilla. Kevät on kyllä oikeastaan ehkä yksi hienoimmista vuodenajoista, silloin kaikki herää henkiin ja siitä ei oikeasti puutu mitään.

Tiedättekö (tai joku on varmasti katsonut ja tietää minun Instan My storysta) että minun ei tarvitse nykyisin olla aamuisin enää yksin. En suinkaan ole vaihtanut miestä eikä mieheni suinkaan ole vaihtanut työpaikkaa tai työt eivät ole tulleet kotoa töissä käymisen etäisyydelle. Vaan minun uusi aamuseuralainen, tai oikeastaan seuralaiset ovat tuossa olohuoneen ikkunan takana ikkunalaudalla JOKA aamu vierailevat Tirpat (siksi olemme ne nimenneet).

img_2148.jpgimg_2149.jpg

Ehkä jopa vähän huvittaa ja nolottaa kertoa tästä yhden postauksen verran, mutta koska en jaksa ajatella mitä muut ajattelevat ja lukeehan esittelytekstissänikin – kirjoitan milloin mistäkin, niin kuulukoot tämän nyt siihen sarjaan. Tirpat, Ohukainen ja paksukainen. Hoikempi istuu keskellä ikkunalautaa ja vähän enemmän syönyt laudan vasemmassa reunassa. Aluksi jaksoin nauraa heidän vierailuilleen ja sirkutukselle, mutta nyt oikeastaan harmittaa jos heistä kumpikaan ei vieraile laudalla aamulla. On aika ihmeellistä että he tulevat aamuisin aina tuohon. Ollaankin vitsailtu mieheni kanssa että Tirpat tulevat katsomaan onko talossa väki herännyt. Toisinaan sirkutus on ollut niin massiivista että olen viikonloppuisin ajatellut mieheni heräävän siihen meteliin. Toisinaan olemme olleet miltei nenät kiinni ikkunassa ja ihmetelleet tirppojen aamupuuhia (meillä taitaa hieman viirata korvien välissä), mutta se on jotenkin terapeuttista ja ihmeellistä.

Miten omituisen hienoa onkaan päästä seuraamaan joskus muidenkin elämää, toivottavasti he eivät katoa mihinkään kevään vaihduttua kesäksi sitten reilun puolentoista kuukauden päästä. Olenko sekoamassa, vai saanko todella tuntea näin suurta iloa ikkunalaudalla kököttävistä tirpoista?

puheenaiheet vastuullisuus ajattelin-tanaan