Hyvä olla

Koti on maailman paras paikka. ”Eilen oli hyvä, tänään myös.”, kirjoitin Instagramissa julkaisemaani kuvaan eilen sunnuntaina. Sitä se kyllä oli, sanojen kirjaimellisessa merkityksessä. Oli hyvä olla ihan kaikin puolin.

Sain olla parhaimman tyypin seurassa. Näin ystäviä ja hyvin pikaisesti myös isää. Juttelin siskon kanssa yli puoli tuntia puhelimessa ja äidin kanssa vähintäänkin saman verran. Pyöräilin keskustaan ja Huopalahden rantaan. Istuin kodin lähellä kalliolla ja kävin katsomassa nousevia lentokoneita Lemminkäisen kalliolla. Tein kaksi hyvää treeniä, toisen kuntosalilla ja toisen ulkona. Söin mansikoita, hyvää kanaa, rouskuvaa vesikastanjaa ja lempi omenoita. Join taivaallista aamukahvia useamman kerran ja istuin kahvikuppi kädessä parvekkeella ILMAN TAKKIA ja paleltumia. Nukuin hyvin KAIKKIna öinä ja eilen vieläpä tavallista pidempään. Nauroin paljon ja hymyilin sitäkin enemmän. Vatsa vaivasi, mutten jaksanut välittää. Kerrankin ei jaksanut kiinnostaa, ettei se tykkää asua ruumiissani. Laitettiiin molemmille super-hypetetyt postista viime viikolla noudetut mustapääkasvonaamiot ja kärsittiin kasvonaamion poistamisen yhteydessä, au. Puhelimesta löytyvät kuvat ja videot kertovat kaiken. Sain myös todistaa, että ”kauneuden eteen täytyy kärsiä”, pitää ainakin jossain asioissa paikkansa.

Tunsin eläväni. Vaikka Helsinki on kaikkea muuta kuin lempi paikka asua niin kyllä oma koti ja sen seinien sisäpuolella tapahtuvat ja olevat asiat ovat parasta. Oli koti sitten ei tykätyssä kaupungissa tai siinä rakkaimmassa, niin oma koti kullan kallis. Kaiken lisäksi kaikki viikonlopun aikana tekemäni, kokemani, tuntemani ja haluamieni asioiden ja juttujen vierellä oli kokoajan aurinko. Se lämmitti niin mieltä kuin kehoa. Auringolla ja tuolla vieressäni istuvalla miehellä on kyllä ihmeellinen voima ja vaikutus.

Onnellisuus on näitä pieniä arkisia ja tavallisia asioita.

xo Hilmaiida