Ainoa sadepäivä

Toukokuu oli täydellistä hipova. Ihania aurinkoisia päiviä ja lämpöä. Aamulenkkejä shortseilla, kulkemista ilman takkia yli 3/4 päivistä, partsin ovi auki nukuttuja öitä, t-paita keleja, aamukahveja partsilla… unohtamatta luontoa ja sen henkiin heräämistä. Kevät-kesän luonto on ihan mun lemppari ja luonto on silloin kauneimmillaan. Mutta vaikka oli paljon aurinkoa, niin mahtui sinne tuo eilisen ja koko kuukauden ainoa sadepäivä. Toki ei sitä vettä paljoa kai tullut mutta luonto puskui sademaisuuttaan kuitenkin. Viikonloppuna oli myös alkavan kesän ensimmäinen ukkonen, joka ainakin meidän katon yli lipui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Aah… ukkoset, niitäkin lovetan.

Kyllä se vaan on uskottava että kesä on vihdoinkin täällä. Luultavasti myös tulen perumaan sanani, jos Suomen perinteisiin kesäkuihin on katsominen. En valitettavasti voi Suomen säähän vaikuttaa niin kyllä näistä kaiken ilon irti saa siltikin.

Eilinen sadepäivä oli rakkautta. Olin aivan fiiliksissä. Skippasin early bird -aamulenkin, kääröydyin sohvalta löytyneeseen vilttiin ja kaapin perältä kaivettuun violettiin jumpsuittiin, keitin hyvät kahvit ja istuin parvekkeen supermukavalle tuolille tunniksi. Ainoastaan kuunnellen sitä sateen ropinaa ja heräilevää lähiympäristöä. Lopussa soitin vielä Spotifyn Rainy Day -soittolistaa, joka kasvatti entisestään sadepäivän tuntua. Aamulenkillä imin kaiken sen raikkaan happirikkaan ilman ja sateen tuoksun. Ei todella haitannut tihkusade ja juoksu kulki ihan siivillä – parasta.

Töissä katsottiin sadetta ensin ikkunasta, kunnes oli iltapäivän ulkopelien vuoro. Sade oli toki jo lakannut kun me ulos päästiin. Kyllä siellä kolmen vartin verran pystyi olemaan jos pysyi kokoajan pienessä liikkeessä, mutta kieltämättä vähän olisi saanut olla lämpimämpi. Sateen jälkeen jättämä kylmän tuntu, värien kirkastuminen ja itse sateen jälkeinen luonnon tuoksu toivat niin kevät-kesän tunnun mieleen. Kotiin lähdettyäni paistoi hieman jo aurinko, mutta taivaalla oli paikoittain mustia pilviä, tuulikin aika paljon. Muutama pisara putosi myös poskille lyhyen kotimatkan aikana.

Parhainta sateessa ja sen jälkeen olevassa elämässä on värien kirkastuminen ja luonnon tuoksu. Onko siellä ruutujen takana joku muu kevään/ kesän sateista tykkääjä?