Kaikilla ei ole kotia

Eilen vietettiin asunnottomien yötä. Tuntuu ja kuulostaa kurjalta, ettei kaikilla ole kotia. Itseaiheutettua tai ei, se on kurjaa. Sitä ei itse osaa kuvitella, kun ei ole kokenut vastaavaa. 

Mulla ainakin on paljon niin assosiaatioita kuin kysymyksiä. Millaistakohan olisi nukkua useimmiten ulkona, vai pitääkö kysyä pystyykö (Suomessa) ylipäätänsä edes nukkumaan kuinka paljon ulkona? Ei taida pystyä. Miten ulkona nukkumiseen pitää pukeutua, jos ei ole sitä kattoa pään päällä tai karaistuuko sitä siihen ilmanalaan jotenkin. Mitä sitä tekisi päivät pitkät, mitä söisi ja mistä rahansa hankkisi. He ei taida tehdä töitä. Onko heillä kaveri- tai perhesiteitä. Miksi he ylipäätänsä ovat ilman kotia, mikä heidät on ajanut siihen. Miksi he ovat usein miehiä, vai kuvittelenko vaan. Onko heillä jälkikasvua ja millaisia siviilisäätyjä heillä on ja on ollut…

Moni tietää sen tunteen, kun ei oo hetkeen nukkunu omassa sängyssä ja pääsee sinne vihdoin. Tai se, kun on koko päivän juossut hetkenkään taukoa hiki päässä. On maailman nihkein olo ja sit pääsee omaan suihkuun ja saa pyyhkiä omaan pyyhkeeseen. Tiedän myös sellaisia ihmisiä, jotka sanovat oman vessa olevan juuri se vessa missä on paras istua kakkalla. Mut mitä jos ei olis sitä omaa sänkyä, ja suihkua ja pyyhettä ja vessaa. Ei olisi mitään omaa paikkaa jossa olla. Onko asunnottomat koskaan onnellisia ja jos ovat, mikä tekee heidät onnelliseksi. Vai ovatko he pelkästään onnettomia.

Voisin oikeasti luopua aika paljosta materiasta ja elää huomattavasti vähemmälläkin ollakseni onnellinen. Joku ehkä tietää ja muistaa, että asuttiin kolme vuotta sitten tähän aikaa mieheni kanssa punavuoressa, huikeassa 11 neliön asunnossa. Asuin siellä itse kokonaan, mieheni vain viikonloppuisin. Tarkalleen 136 päivää se oli meidän vakituinen asunto!

Sänkyinä oli aluksi kapea hetekka ja lasten vieraspatja. Sittemmin  pumpattava kahden hengen ilmapatja joka vei yli kolmas osan huoneen lattiapinta-alasta. Suihku oli tehty vanhaan vaatekomeroon., 80x70cm oli suihkulla kokoa. Ei ollut hellaa, uunia eikä astian- tai pyykinpesukonetta. Ruokaa taidettiin tehdä yhden ainoan kerran asunnosta löytyneellä maailman huonoimmalla keittolevyllä, joka lämpesi nollasta sataan hitaammin kuin yksikään ihminen maailmassa. Pyykit pestiin Töölön Cafe Tin Tin Tangon kahvilan perältä löytyvässä pyykinpesukoneessa. Kahvia keitettiin yhden hengen keittimellä, koska isompaa asuntoon ei mahtunut. Talviaikaan oli kylmä ja kesällä lämpötila nousi hellepäivinä sisällä yli 40 asteeseen. Mutta… nyt kun ajattelee, se oli ihan riittävä ja hyvä koti. Siellä oli kaikki mitä tarvitsin: sänky, suihku javessa. 

Mä oikeestaan tykkäsin siitä asunnosta. Voisin hyvin kuvitella asuvani oikeasti aika minimalistisesti ja pienessä asunnossa jos ympärillä olisi toimivia ratkaisuja. Ootko koskaan miettiny millaista materiaa omistaisit jos olisit asunnoton? Mikä tekee kodista kodin? ja kuinka paljosta olisii valmis luopumaan jotta saisit pitää kodin jos tulisi tilanne että sellaisen pitämiseen olisi pian varaa?

Kuvat on juurikin siitä pienestä punavuoren asunnosta