Kalliotreffit

Eksyttiin puoli vahingossa muutama viikko sitten hiljaiselle ja avaralle kallioelle. Ajattelin tuolloin haluavani tulla tänne joskus piknikille, sellasille kesätreffeille keskelle ei mitään. Oon kävellyt kyseisen paikan ohi liian myöhään kotoa töihin lähdettyinä aamuina, jolloin oon kävellyt puoliksi laput silmillä kiinnittämättä huomiota sen tarkemmin ympäristöön. Lauantaina oli kaunis kesäpäivä, oli sopivan lämmin. Päätettiin mennä kesän ekoille treffeille ja päädyttiin sille samaiselle hiljaiselle ja avaralle kalliolle. Kallio ei siis todella ole kaukana, ihan tossa muutaman sadan metrin päässä kotiovelta.

Laiskana en jaksanut hakea vilttiä häkkivarastosta vaan pakkasin pyyhkeen pehmusteeksi. Kaivoin Keep cupit, kaadoin molemmille omaa maitoa juomapulloihin ja keitin ison termarillisen kahvia. Lähdin kalliolle edeltä ja mies tuli sitten vähän perästä, käytyään ensin salamyhkäisesti ostamassa kaupasta jotakin. Leiriydyin kalliolle pyyhkeen päälle auringon paisteessa, soitin koordinaatit puhelimella ja odottelin ehkä viis minuuttia. Hän toi mukanaan vähän jäätelöä ja Fazerin sinistä.

Tuntui taas ihan pikkuruisen enemmän kesältä. Jotenkin en edelleenkään oo käsittänyt sen olevan nyt. Ehkä se tästä, kun alkaa päivä päivältä tekemään enemmän kesään kuuluvia rutiineja, ja pianhan on Juhannuskin. Muutama kesä sitten päätin lopettaa säästä valittamisen. Joka tapauksessa oli sää kesällä mikä tahansa niin kyllä se sen marraskuun pimeyden ja harmauden voittaa joka kerta 10-0.

Vahva suositus kesä piknikille ja -treffeille tuollaiset hiljaiset ja avarat kalliot.