Kuusi vuotta, kiitos rakas ♡

Kuvat on viime vuoden varrelta

Muistelin tänä vuonna yhteistä matkaamme jotekin omasta mielestä enemmän. – Enkä tiedä miksi, eikä varmaan tarvitsekaan. 

Lasken yhteisen matkan alkaneen epäepävirallisesti marraskuussa -11, kun lisäsin mieheni Facebookissa kaverikseni. Siitä lähtien ollaan pidetty yhteyttä (vaikka me tavattiin ensikerran jo tästä puoli vuotta aikaisemmin kesällä Pronssissa). Vierähti kuukausi eteenpän ja elettiin joulukuun kolmatta viikkoa, kun meillä oli ensitreffit Tampereella. Asuin ite tuolloin Seinäjoella ja mieheni Porissa opiskeluiden vuoksi. Tampere oli looginen treffipaikka, kun pystyin yöpyyn porukoilla ja mieheni serkkunsa kämpillä. Muistan treffi-illan tapahtumat varmasti aina. Muistan, mitä mulla oli päällä, millaiset housut, paita ja kengät, miten olin hiukset laittanut. Verkkokalvolle piirtyy myös kristallin kikkaasti se mieheni kasvoilla ollut ilme, kun tapasimme rautatieasemalla.

Treffien jälkeiseltä viikon ajanjaksolta muistan ainoastaan sen odotuksen, koska taas nähdään. Se jälleennäkeminen tuli heti ensimmäisenä arkipäivänä joulun jälkeen. Mieheni tuli taas Tampereelle, shoppailtiin ja käytiin kahvilla sekä päätettiin uuden vuoden suunnitelmat. Uuden vuoden aattona menin mieheni perheen luo Parkanoon ja siitä uudesta vuodesta kaikki sit lähti vieriin eteenpäin ja kaksi viikkoa myöhemmin päätettiin virallistaa parisuhde kaikille. 

Tammikuusa -12 alkoi matkustus ja yhteisen viikonloppujen vietto Seinäjoki-Parkano-Tampere-Pori välillä. Kesä -13 asuttiin yhdessä Tampereella ja joulukuun lopussa muutettiin yhteen Tampereelle. Mieheni teki opinnäytetyötä tammi-maaliskuun -14, valmistui ja työllistyi. Ite olin valmistunut joulukuussa -13 ja olin työttömänä toukokuun -14 alkuun asti. Kesä oli todella rikkonaista elämää niin töiden ja eri kaupunkien välillä ravaamisen vuoksi. Mä asuin jo oikeastaan Helsingissä, mutta yhteinen koti oli Tampereella. Mieheni asui puolestaan milloin missäkin työsuhdekämpässä ja silloin tällöinyhteisessä kodissa Tampereella. Elokuussa musta tuli virallisesti Helsinkiläinen, syyskuun lopussa tyhjennettiin yhteinen Tampereen koti varastoon säilöön ja asuttiin joulukuun puoleen väliin asti Punavuoren 11 neliön koirankopissa.  Joulukuusta -14 ollaan asuttu nykyisessä asunnossa Helsingissä ja vietetty pääasiassa vain viikonloput yhdessä, koska mieheni tekee reissutyötä ja on arkipäivät yleensä pois.

Sanoin viime viikolla miehelleni, miten elämä on tuntunut erilaiselta, kun hän on käynyt viimeisen kahden kuukauden aikana töissä niin että on ollut useita öitä kotona. Oon tuntenut eläväni, elämä on ollut rikkaampaa ja rakkaampaa. Kumpa mieheni olisi aina yöt kotona, mutta toisaalta tämä on hänen ja meidän valinta, vaikka tiedän että hän asuisi mieluimmin tietysti kotonakin ihan kokonaan. 

Mutta oli miten oli, tässä sitä nyt mennään kuudetta vuotta yhdessä. On ollut ylä- ja alamäkiä, pieniä ja isoja sellaisia. Kaikesta hyvästä ja pahasta ollaan selvitty, paljon ollaan yhdessä nähty ja koettu. Edelleenkin ja vuosi vuodelta enemmän tahdon ja rakastan miestäni. Monesta voin luopua ja montaa asiaa voin olla haluamatta, mutta hänestä en halua luopua tai olla haluamatta.

Kiitos rakas ♡