Lupa tuhota

Muistatko lapsuudesta sääntöjä: karkkipäivä on lauantaina, kädet pestään kun tullaan kotiin, ei valvota liian myöhään, ensin syödään lämmin ruoka ja sitten vasta jälkiruoka ja että tavaroista on pidettävä hyvää huolta. Mä ainakin muistan nuo asiat lapsuudestani, eritysesti tuon viimeisen.

Keri Smithin Tuhoa tämä kirja antaa kuitenkin käskyjä, mitä pitää ja kuuluu tehdä. Kirja pitää tuhota sanan kirjaimellisessamerkityksessä. Hankin kirjan itselleni viime syksynä – josta taisin myös kirjoittaakin TÄNNE, jotenkin myös unohdin kirjan kaappiin. Muistin sen olemassa olon selailtuani Adlibriksen verkkokaupan vuoden 2016 Top 100 listaa, jossa se tuli vastaan. Oli hyvä löytää tämä kirja juuri nyt ja samassa todeta, että täytyypä tuhota tätä kirjaa kesälomalla taas vähän lisää.

Voisin ainakin ajatella murtaa kirjan selkämyksen, käyttää yhtä sivua lautasliinana ja tehdä kielimaalauksen syötyäni ensin värikästä karkkia. Kavuta korkealle ja pudottaa kirjan alas, keräillä hedelmätarroja yhdelle sivulle sekä sitoa kirjan naruun ja lähteä kävelylenkille vetäen kirjaa perässäni. Käydä läpi kaikki kotoa löytyvät täytekynät ja tussit, ja testata ne kirjan yhdelle sivulle ja ottaa kirjan illan viettoon mukaan ja antaa muiden kirjoittaa siihen asioita. Ihan vain siksi että kirjassa käsketään niin tehdä.

Myös myy tämä sivu, kätke tämä sivu naapureidesi pihaan, jäädytä tämä sivu jollain konstilla ja mene kirjan kanssa suihkuun, kuulostavat houkuttelevilta. Tämä on myös loistava lahjaidea siinä murrosiän pa(r)h(a)immassa vaiheessa olevalle teinille, avioparille yhteisiä vuosia varten, kotiäidille hetkiin jolloin mikään ei suju ja tietysti myös ihan itselleen. Joko sinulla on tämä?