Miten saada viikot erillään parisuhde toimimaan
Vastaus: Ei mitenkään! Vai saako sittenkin?
Kun elokuun alussa kerroin tämän kuukauden olevan sellainen ei nähdä ollenkaan kuukausi , niin sitä se kyllä miltei oli. Ja tällainen viikot ja viikonloput erillään -parisuhdeelämä sai aikaan paljon ajatuksia ja mielipiteitä, henkistä- ja fyysistä ikävää, kyyneliä ja omissa oloissa oleilua, mutta myös tämän kirjoituksen. Tässä nyt muutama vinkki miten ainakin täällä ollaan saatu viiko erillään parisuhdearki toimimaan ihan hyvin. ^^
Molempien on oltava täysillä mukana ja oikeasti hyväksyttävä tilanne. Ei riitä että toinen on täysillä tai vähän yli-mukana ja toinen hieman vajaalla. – molempien on oltava yhtä paljon samassa veneessä. Toisen liikaa tekeminen ja toisen liian vähän tekeminen johtaa väistämättä erimielisyyksiin. Se enemmän tekevä osapuoli saattaa usein ajatella ”miksi mä teen aina kaiken”, ja se vähemmän tekevä saattaa pääasiallisesti ajatella kaiken olevan ihan täysin kunnossa, ”mikäs tässä ollessa”. Pidän myös yhtä tärkeänä asiana viikot erillään olemisen hyväksymistä. Molempien on hyväksyttävä ja oltava sinut asian kanssa. Ajattelen nykyisin että tämä on meidän valinta johon molemmat on sitoutuneet, ja että näin on ihan hyvä ainakin tällä hetkellä. Ikävä kuuluu asiaan ja sitä saa ja kuuluu tuntea, eikä sen kanssa ole pakko oppia elämään. Sitä on kuitenkin opittava sietämään.
Kalenterin jakaminen. Eletään 2010-lukua, opeteltkaa hyvät ihmiset käyttämään sitä sähköistä kalenteria. Helpottaa oman elämän lisäksi myös muiden elämää. Toisen kanssa on helppo jakaa arjen tekemisiä, työvuoroja, yhteisiä tulevia reissuja ja -tekemisiä, treffi-iltoja ja ihan pelkästään muistutettavia asioita. Sen käytön opettelu vie kyllä aikaa, varsinkin siltä osapuolelta joka ei ole edes paperista kalenteria käyttänyt. Kaiken oppii jos on motivoitunut ja haluaa.
Videopuhelut. Me päädyttiin Viikon video varttiin. Ehdotin että voitasiin ottaa joka toisen viikon puolessa välissä lyhyt video Skypellä tai Messengerillä. Viikon video vartti löytyy sieltä sähköisestä kalenterista ja kumpikin tuntuu muistavan sen jo ilman sitä kalenteriakin. Eikä sitä voi kutsua enää vartiksi, toisinaan videot kestävät reippaasti toista tuntia ja videoita otetaan nyt jo lähes viikottain. – mikä on siis pelkästään positiivinen asia!
Kuvien jakaminen. Arjen juttujen jakaminen, tekemisen kuvittaminen. Tätä luultavasti lähes jokainen pari tekee, nykyään paljon enemmän kuin vielä esimerkiksi viisi vuotta sitten. Kaikista hauskointa on katsoa niitä jaettuja kuvia jälkikäteen! Ja oma mielipiteeni on että niitä aloston kuvia ei tarvitse ja ole mitään järkeä jakaa.
Kuulumisten vaihtaminen. Sellaiset pikaiset niitä näitä puhelut. Ite soitan säännöllisen epäsäännöllisesti matkalla töistä kotiin. Toisinaan puhelu saattaa koskea jotakin ihan arkista asiaa tai jotain joka on pakko saada jaksaa toisen kanssa. Myös yllätyspuhelut on parhaita, ne sellaiset puhelut kun toinen kysyy jossakin kohtaa ”oliko sulla jotain oikeaakin asiaa?”. Mieheni soittelee joskus ajomatkalta töistä työkämpälle pidemmän matkan takaa ja mikäs siinä jutellessa. Joka kerta se toiselle soittaminen tai toisen soittaminen tuntuu piristävältä, vaikka on kyse vaan toisen kuulumisen kysymisestä tai jonkun pikkujutun kertomisesta. JA kun soitatte ajonaikana niin käyttäkää kuulokkeita tai kaiutinta, kiitos!
Yhteisen ajan suunnittelu. Suunnitelkaa sitä yhteistä aikaa mitä sitten arjen ulkopuolella on. Sopikaa yhteisistä treeneistä, leffaillasta, kauppareissusta, kokkailuista, luontoretkestä, joistakin myöhemmin tulevaisuudessa olevista viikonlopuista, reissuista ja ihan vaikka vaan yleisesti tulevista asioista. Vaikka arki on aika aikataulutettua ja viikonloppuisin on kiva tehdä asioita ilman niitä aikatauluja. Toisaalta viikonlopun osittainen aikataulutus on vaan hyvä asia. Ehtii ehkä tehdä enemmän ja suunnitellessa molemmat pääsee ideoimaan ja jo se on itsessään sitä erilaista yhteistä aikaa.
Huomionosoitukset. Hyvää yötä, hyvää huomenta. Mukavaa työpäivää, miten päivä meni? Oot rakas, onpa mukava nähdä taas huomenna/ on kiva tulla kotiin huomenna. Mulla on ikävä, kaipaan sua. Saispa käpertyä sun viekkuun… Toisen huomioiminen on tärkeää silloin kun on toisen kanssa ja silloin kun ei ole. Myös ne toiselle kaupasta ostetut kukat, lemppari karkit ja muut yllätykset, kuten hartioiden hierominen pyytämättä, valmiiseen aamupalapöytään istuminen ja kodin siisteydestä huolehtiminen ilman sanomista, ovat niitä tärkeitä huomionosoituksia. Kaikenlainen toisen huomioon ottaminen ja huomion antaminen on oikeasti ihan tosi tärkeitä juttuja.
Olkaa täysillä mukana, eläkää, nauttikaa, kinastelka (se kuuluu asiaan), hyväksykää tilanne, jakakaa kalenterinne, soittakaa videopuheluita ja normi puheluita, jakakaa kuvia ja videoita, suunnitelkaa yhteistä aikaa ja huomioikaa toisianne. – Näinkin helpoilla ja tavallisilla jutuilla pääsee jo alkuun. Olis kiva tietää miten muut viikot erillään parisuhteessa elävät saavat homman toimimaan!?