Odottavan aika on aina pitkä

En oo oottanu kertaakaan loman alkua näin paljon, enkä oo kyllä koskaan tehny näin paljon töitä kun oon tän kevään aika tehny. Toki jos en olis tehny näin paljon, en myöskään olis oppinu ja kehittyny näin kiitettävästi. Tää on ollut niin mun kevät! Huh, iso peukku ja olalle taputus itselleni. Edellisestä lomasta (tammi-helmikuu 2vk) on juurikin enää se muisto vaan jäljellä.

Tykkään ihan tosi paljon rutiineista ja elämän aikatauluttamisesta, koska ehtii tehdä enemmän kun kaikki on suunniteltu. Lomalla se ei oo kuiteskaan tarpeen ja ootankin kaikista eniten juuri sitä ”ilman sen suurempia aikatauluja paikasta toiseen suhaamista”.

Kesäloman pääjutut on päätetty ja kaikki sen ympärille on vielä kasautumassa. Ootan kesälomalta Alppi road trippiä, Tallinnan päiväreissua, TAMPERETTA, hitaita aamuja, Tammerfestien torstaita, kesäteatteriin pääsyä, torilla ja puistoissa olemista sekä tietysti kaikkein eniten sitä ettei tarvitse luoda ajatustakaan töihin.

Vielä tämä ja huominen, järjetön loppurutistus – ja sitten loma!!! Vaikka jo nyt painaa väsymys päälle niin tää ja huominen painetaan järjettömällä boostilla ja tarkkoja juttuja tehdessä. Luulen lähteväni huomenna töistä enemmän innostuneena ja täynnä adrenaliinia kuin väsyneenä ja ihan katki. Kuinka maltan enää oottaa.

Oottaako siellä joku muu loman alkua?