Onko oikeasti pelättävää?
Turun joukkopuukotus, terrorismi, hämähäkit, isot koirat, pimeät syysaamut- ja -illat, ilmastonmuutos ja sen mukanaan tuomat myrskyt – kaikkia näitä yhdistää tunnetilat epätietoisuus, jännitys ja pelko.
Oon joskus maininnu pelkääväni omaa täydellistä sokeutumista, yksin pimeillä kaduilla kulkemista, krapulaa, lumisateella liikkuvassa autossa matkustamista, hämähäkkejä/ liskoja/ käärmeitä/ muita vieraita pikku eläimiä, isoja koiria, perheenjäsenten kuolemaa, ahtaita ja matalia käytäviä sekä pyörän tarakalla istuen kulkemista. Turun joukkopuukotuksen jälkeen mietin monena päivänä pelkäämistä ja pelkoja. Tottakai puukotus sai tunteet pintaan, varsinkin kun oma läheinen oli samassa kaupungissa ja vieläpä ihan torin laidalla puukotushetkellä. Mietin onko pelko -sanana ylipäätänsä edes oikea sana kuvaamaan sitä tunnetta ja olotilaa. Mietin mikä se tunne todella on. Vai onko oikeasti niin etten pelkää mitään.
Lähdin purkaan pelkoja syvällisemmin antamalla niille oikeasti oikeaa tunnetilaa kuvaavan adjektiivin.
– Sairastan perinnöllistä verkkokalvon rappeumaa, johon ei kuulu sokeutumista. Mutta johon voi suuremmalla todennäköisyydellä (kuin ”terve” silmäiselle) syntyä toinen perinnöllinen verkkokalvon rappeuma joka johtaa sokeuteen. (epätietoinen)
– Käyn ympäri vuoden aikaisilla aamulenkeillä ja kaduilla ei siihen aikaan liiku juuri ketään muita. Metsässä en juokse, mutta keskusta-alueella juoksemisesta tykkään hieman pimeämmistä ja vieraammista tienpätkistä huolimatta. Kesällä on suhteellisen valoisaa jo siihen aikaan, mutta syksyllä ja talvella ei. (ahdistava)
– En juo alkoholia juuri ollenkaan. Toisinaan pelkkä viinilasillisen juominen saa pään kipeäksi ja ajatuskin krapulasta tekee jo pahaa. (kuvottava)
– Lumisateella tai kovalla vesisateella autossa matkustaminen tuntuu pelottavalta, koska en näe sitäkään vähää mitä tavallisesti autossa istuessa eteenpäin näen. Ihan sama homma pyörän tarakalla istuessa, kun näkyvyys eteen on nolla, pelko kasvaa. (jännittävä)
– Perheenjäsenen kuolema – kuten varmaan sunkin mielestä, on asia joka tuntuu pelottavalta. Reilu vuosi sitten kuollut mummuni teki ja loi ihan uuden tunteen. Tunteen nimeltä, mitä sitten jos en enää koska voi nähdä ja jutella hänelle. (epätietoinen)
– Isoista koirista on jäänyt pelottava fiilis sen takia, että juuri tätä edesmennyttä mummua puri useampi iso koira muutaman vuoden sisällä. Ajattelen koiran olevan vahvempi, etten pärjää sellaiselle mitenkään. (heikko, uhkaava)
– Pienetkin hämähäkit, kaikki liskot ja käärmeet sekä vieraat pikku eläimet saa karvat pystyyn ja sydämen tykyttämään niin että toisinaan tunnen tajunnan menevän. Juuri viime viikolla aloin kiljua kun ruokapöydän tuolia pitkin kiipesi mun mielestä iso hämähäkki (n. 4x4mm). (uhkaava)
– Matalat ja ahtaat käytävät, jossa ei niin vaan palata takaisin tai on paljon muita ihmisiä samassa paikassa samaan aikaan. (ahdistava).
Nimeämisen jälkeen halusin vielä erottaa sanan pelko kaikista em. adjektiiveista määrittämällä sen (hienosti Wikipedian avulla); ”Pelko on tunne, joka liittyy tavallisesti todellisen ulkoisen vaaran havaitsemiseen, ja jonka oireet ovat sisäinen jännitys, levottomuus, kauhun tai paniikin tunne.”
En maininnut kertaakaan sana pelottava vai ovatko epätietoinen/ ahdistava/ kuvottava/ jännittävä /heikko, uhkaava= pelko? EI!!! Sitä on luonut itselleen sellaisen illuusion että pelkää yhtä sun toista. Mutta todellisuudessa näihin nimeämiini pelkoihin liittyy vain negatiivisia ja kielteisiä adjektiivejä. Ja kysyttäessä uudestaan mitä minä ihan oikeasti pelkään niin eipä sellaisia taida olla olemassakaan.
Ootko sä koskaan miettinyt mitä pelko sulle merkitsee? Pelkäätkö sä oikeasti jotain?