My thing: Aikaisten aamujen rakastaja

img_1624.jpgimg_1622.jpg

Se hetki kun kello soittaa 4:45 tuntuu yhdeltä päivän täydellisemmältä hetkeltä, uskot tai älä. Ja varsinkin se kun kuulen hetkeä myöhemmin kahvinekittimen aloittavan kahvinkeiton kuin tilauksesta. Kello soittaa 4:45 joka arkiaamu menin töihin milloin vain kahdeksan ja puoli kymmenen välillä, ja treenasin aamulla tai en. Aamut ovat niin minun juttu ^^

Aamuissa on parasta se vajaasta puolestatoista tunnista reiluun kahteen ja puoleen tuntiin ulottuva aika, joka kuluu rauhassa pöydän ääressä, toisinaan sohvalla tai sängyssä, nauttien aamukahvista hitaasti ja hartaasti ilman minkäänlaista kiirettä. Saan rauhassa kirjoittaa blogia ja lukea blogeja, syödä aamupalan, kuunnella musiikkia ja vaan pötkötellä sekä tietysti orientoitua päivään.

Toinen aamujen paras juttu on vajaasta tunnista puoleentoista tuntiin kestävät aamutreenit, jotka kuuluvat neljään arkiaamuuni. Vapaa aamu vaihtelee viikoittain, lempipäivä on ehdottomasti tiistai, osaamatta perustella sitä sen enempää. Muutoin lähes poikkeuksessa jokaiseen aamuun kuuluu suihku, meikkaus, hiusten laitto, pukeutuminen sekä nopea vartin työmatka. Nopeimmillaan näihin kuluu vajaa kolme varttia, josta yksi menee nopeaan työmatkaan.

Löytyykö sieltä aikaisten aamujen rakastajia?

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Yksi uusi, tusina vanhaa

img_1373.jpg

Käyn töissä, maksaa itse laskuni, kulutan rahaa milloin mihinkin, matkustelen ja säästän -elän hyvässä suhteessa rahapussin kanssa. Teen itse omat päätökset niin kulutuksen kuin säästämisen suhteen. Enkä sen suuremmin tarvitse tai kaipaa siihen ulkopuolisten apua tai neuvoja, kun en tämän seuraavankaan asian kanssa, joka varmasti jakaa mielipiteitä niin sinussa kuin minussa.

Olen ostanut ja omistanut varmaankin lähemmäksi sata laukkua. Nykyään käytössäni on vain kymmenkunta erilaista. Viimeisen parin vuoden aikana olen karsinut laukkujen määrää hurjasti ja myynyt käyttämättömäksi jääneitä laukkuja eteenpäin. Haluaisin löytää vielä kaikille lopuillekin käyttämättömäksi jääneille laukuille uudet kodit. Myyntipaikka vinkkejä, kotikirppispäiviä yms. saa vinkata!

Vuosi sitten ostin vanhojen laukkujen myyntiuloilla Marimekon Eppu-repun, joka näkyy blogin bannerissa. Sen jälkeen myydyistä laukuista ja muista tuotteista saadut tulot ovat odottaneet uutta ”sijoituskohdetta”. Lisäksi olen jo useamman vuoden haaveillut merkkilaukusta ja päätinkin että, seuraavaksi aion ostaa sellaisen käyttämättömäksi jääneiden tuotteiden myyntituloilla. Toki paljon on vielä matkaa määränpäähän.

Joku sanoo laukun olevan sijoitus, mutta kakan marjat. Se on yhtä lailla kulutusta siinä missä minkä tahansa muun kulutustuotteen ostaminen. Vaikka laukku on kallis ja sillä on jälleenmyyntiarvoa niin sijoitusta siitä ei saa. Jos laukku olisi sijoitus, sen pitäisi tuottaa itsestään jonkin ajan kuluttua minulle saman sarjan edullisemman tuotteen tai muuttua kalliimmaksi sarjan tuotteeksi. Laukku ei myöskään jaa osinkoa, tee tuottoa tai sen kautta ei pääse nauttimaan korkoa korolle -ilmiöstä. Joten jätetään tuo sana sijoitus sijoituksia tekeville ihmisille, minä vain kulutan. Tämä uusi laukku ei ole palkinto mistään, vaan se on harkinnan tulos siinä missä uuden talvitakin tai uuden sohvan osto. Me kaikki kulutamme, mutta hyvin eri asioihin ja tarkoituksiin. Rupia persuuksiin ja aukkoja pankkitilin saldoon ostot tekevät joka tapauksessa, kulutimme rahamme sitten kerralla kalliimpaan tai pidemmällä aikavälillä edullisempiin.

Tällä hetkellä merkkilaukun saamiseksi olen myynyt Marimekon kaksi laukkua, kaksi kukkaroa sekä pipon ja tarjottimen. Kassassa on siis jo pieni pesämuna, mutta vielä tarvitsee tehdä paljon myyntityötä merkkilaukun eteen. Tuuli Kaunisluonnon sanoja lainatakseni, ”Kaikki on mahdollista!”.

Työ ja raha Raha