Nyt oli juuri sellainen viikonloppu, joka osu ja upposi. Se ettei ole mitään suunnitelmia, kaikki tehdään omalla painollaan ja just silloin kun siltä tuntuu, koosti parhaan pohjan viikonlopulle.

Mammittelin toisena aamuna peräti puoli yhdeksään asti enkä millään viitsinyt nousta. Kuljin uusissa yöhousuissa kaksi päivää, no en nyt ihan, mutta melkein. En pessyt (vaate)pyykkiä lainkaan, pesin ainoastaan IKEAsta ostetut 20 pikkupyyhettä ja ripustin kuivumaan. Se miksi ostin 20 pikkupyyhettä vauvojen tarvikehyllystä, selviää myöhemmin tällä tai seuraavalla viikolla. Join toisena aamuna aamukahvini mustana, ja join molempina päivinä päiväkahvit, mitä en tavallisesti tee juuri koskaan. Juoksin aivan uudella reitillä pitkän juoksulenkin ja hieroin vihdoin ja viimein miehen hartioita ja käsiä (muutama viikko vierähtänyt lupauksesta). Kävin ekstemporee ystävän kanssa lounaalla ja shoppailemassa, vaikka juuri maanantaina kuulutin etten hetkeen osta yhtään mitään. Hypistelin käsissäni unelmalaukkua, jonka muuten aion ostaa vielä tänä vuonna. Käveltiin tuttu kävelylenkki ”toisinpäin” ja se tuntui ihan erilaiselta. Äitikin soitti ja tuntui voivan hyvin.

Yleisesti voisi sanoa viikonlopun olleen juuri sellainen mitä kaipasin, kotoilua ja rentoa oleilua. Ensi viikonlopuksi suuntaan koti kotiin Tampereella pitkästä aikaa miehen ollessa Riikassa. Seuraavan kerran saa harrastaa kotoilu viikonlopun vasta huhtikuussa. Silloin on toivottavasti jo kevätkin.

Mukavaa maanantaita!