Hakametsän 71 neliön unelma – Värimaailma

00.jpg

01.jpg

 

On ollut alusta asti selvää, mikä on ja tulee olemaan kodin värimaailma. Vuosien varrella värimaailma on tarkentunut ja tarkentunut. Harmaa, musta ja valkoinen ovat päävärit, ja camel brownilla sekä tummanvihreän eri sävyillä tuodaan tehostetta tilasta toiseen. Niin ja unohtamatta pieniä määriä tammen väriä, jota löytyy tällä hetkellä ruokapöydän ja -tuolien jaloista. Värimaailma löytyy jo vanhasta kodista mukaan lähtevistä huonekaluista: valkoinen sänky ja Muuramen työpöytä; harmaa sohva, vetoketjupäiväpeite, parvekkeen tuolit ja verhokangas; mustia ja harmaita kukkaruukkuja, joissa erilaisia viherkasveja. Paljon tarvitsee ostaa uutta, koska uusi koti on reilu 30 neliötä isompi kuin vanha. 

 

02.jpg

03.jpg

 

Edellisen omistajan jäljiltä seinät ovat valkoisia, beigeä ja muutamat seinät on tapetoituja. Kumpikaan ei tykätä beigesta, minä en tapetista ja Lauri haluaa tehostemaalia seiniin. Päädyttiin maalaamaan lähes kaikki seinät uudelleen ja lisäämään jokaiseen tilaan yksi harmaan sävyinen seinä. Maalattavaa seinää on jotakuinkin 110 neliöö (innolla odottaen :D). Nyt onkin suurin työ löytää kylmä vaaleanharmaa seinämaali ja saada päätettyä, millainen tehostemaalikuvio mahdollisesti on, onko sama tehostemaalikuvio kaikkialla ja tehdäänkö radikaali värivalinta esimerkiksi keittiöön. Lauri heitti villin idean yhdestä mustasta keittiön seinästä – ja nyt alan jo innostuun ideasta!

 

04.jpg

05.jpg

 

 

Yleisesti hyvin pelkistetty tyyli on meidän juttu, ihan sen kauneuden takia mutta myös käytännöllisyyden näkökulmasta. Kumpikaan ei olla todellakaan mitään siivousihntoilijoita ja nyt kun tehdään omaa kotia, mietitään myös lähtökohtaisesti hankintoja siivouksen kannalta. Yksi huippu juttu on asunnon lattia, se on täydellisen värinen jossa ei todellakaan pölypallerot ja muut pikkuroskat näyt helposti.

Mustaa ja valkoista – sitä tulee olemaan joka tilassa. Ostettiin juuri olkkariin valkoinen seinään integroitava tv-taso, joka tulee oleen niin siistin näköinen. Aiemmassa postauksessa kerroin Marokko -matosta, joka ollaan löydetty ja jota ei saa Suomesta. Se tarvitsisi laittaa nyt kiireesti tilaukseen! Muutoin valkoinen väri on pääosin seinissä ja huonekaluissa, ei niinkään tekstiileissä. Musta väri tulee asuntoon sisustustuotteista kuten tauluista, tekstiileistä, sisutusesineistä mutta myös huonekalujen jaloista. Ainiin ja yksi asunnon ihan loistava juttu on eteisestä keittiöön a kylpyhuoneen ovelle yhtäjaksoisesti kulkeva tumma harmaan-musta laattalattia, joka tuo oman luksuksensa siivoukseen ja sisustukseen. 

Minulla on ollut haaveena saada olkkariin camel brown nojatuoli. Se ei nyt toki ole ensimmäisenä hankittava asia, mutta joskus sitten. Ollaan molemmat tykätty kyseisestä väristä aina, mutta sen olemassa olo sisustuksessa on piilotellut itseään. Lsuri haaveilee saman tyylisestä ja värisestä eteisen penkistä. Luultavasti sekä nojatuoli että eteisen tietty penkki on ostettava, jotta päästää mukamas kompromissiin. Ajattelin esitellä erillisessä pstauksessa niin nojatuoli kuin eteisen penkki -ideoita. Toinen molempien tykkäämä juttu on paljas betonipinta. Meillä on betonikukkaruukkuja jo useampia ja ne on ollu kivoja. Uudessa kodissa sattuu olemaan jo valmiina yksi seinä paljasta betonia ja idea oli, jos vain kevyesti kuultavalla maalilla sävytetään seinä ja that’s it.

Jotta tästä ei tule kilometri postausta niin eiköhän tämä riitä. Seuraava steppi onkin löytää ne seinämaalien värit ja maalata seinät, kunhan saadaan avaimet kouraan. Onneksi kaikki muut remontit on asunnossa jo  tehty ja päästään nyt alkuun pelkällä seinien maalaamisella. Lisäksi on tarkoitus vaihtaa makuu- ja työhuoneen kaapinovet uusiin. Joskus ensi vuonna vaihdetan keittiön tasot luultavasti tammen värisiksi, koska nykyiset tummanruskeat ei miellytä.

Suhteet Sisustus Oma elämä

Ystävän löytäminen aikuisiällä

fullsizeoutput_1cea.jpeg

Kuva: Jenny Eräsaari

Oon joskus kertonut, miten vähän mulla on kavereita ja ystäviä. Siitä on paljon puhuttu myös perheessäni, koska olemme siskoni kanssa hyvin erilaisia tässä asiassa. Siskollani on ollut aina paljon enemmän kavereita, hän on tuonut niitä kotiin ja ollut enemmän kavereiden kanssa. Minä sen sijaan hyvin itsekseni viihtyvä ja hyvin vähän kavereiden kanssa aikaa viettävä. Nyt aikuisiällä asiaa on tullut mietittyä paljon. Työelämä, Helsinkiin muutto ja monet erilaiset elämäntilanteet ja niiden muutokset ovat ottaneet ja ovat antaneet.  

Neljän ja puolen Helsingissä asumisen jälkeen minun ei tule ikävä Helsinkiä, en ole missään vaiheessa kokenut olevani kotona täällä. Ikävöin ainoastaa lähellä olevaa lentokenttää sekä kavereita ja ystävää joka tänne jää. Yleisesti olen pyörittänyt kaveri ja ystävä asioita mielessäni jo pidemmän aikaa. 

Erotan kaverit ja ystävät toisistaan, minulle ne ei ole sama asia. Ystävät ovat toki kavereita, mutta ystävät ovat niitä parempia, tärkeämpiä ja merkityksellisempiä kavereita. Voinkin sanoa löytäneeni tämän Helsinki -matkan aikana useita super ihania kavereita, mutta myös yhden ja sitäkin tärkeämmän ja merkityksellisemmän ystävän. Tän ystävän olemassa olo sai mut tämänkin kirjoittamaan ja miettimään kaveri- ja ystävyyssuhteita. Tiesittekö, että vetovoima avaa oven ystävyydelle siinä missä rakkaussuhde syntyy puolison kanssa. Milloin sinä olet tavannut viimeksi uuden tuttavuuden, josta tulikin ystävä – se vähän parempi kaveri? 

Tiedätte varmaan, että jos elämäntilanne pysyy samana eikä ystävien elämässäkää tapahdu suuria muutoksia, pysyy ystävien määrä todennäköisesti vakiona. Oman tai ystävien elämäntilanteen muuttuessa tapahtuu kuitenkin muutoksia. Tämän voin allekirjoittaa moneen kertaan viimeisten vuosien varrella  – kaveri- ja ystävyyssuhteet muuttivat muotoaan. Moni asia on muuttunut viimeisen kahdeksan vuoden aikana, mutta yksi asia ei: Ystävyyden merkitys ei ole kadonnut, vaikka olen aikustunut.

On sanottu, että uuden ystävän löytyminen voi olla aikuisena vaikeampaa kuin lapsuudessa. Luin joskus taannoin useampi vuosi sitten yhteiskuntatieteiden tohtorin Arja Mäkisen kirjoittaman Meidän kesken -kirjan, jossa hän painottaa, ettei kyky ystävystyä ole iästä kiinni, vaan niin kauan kuin muistaa tavanneen ihmisen ennenkin, voi tuttavuus syventyä ystävyydeksi. Ja tämä pitää niin paikkansa! Palasin kyseiseen kirjaan uudelleen tuossa parisen viikkoa sitten ja tajusin, miksi minulla on ympärillä sellaisia ystäviä kun on. Osittain myös ymmärsin, miksi minä löysin uuden kaverin vajaa 26-vuotiaana ja josta nyt reilu pari vuotta myöhemmin on tullut minulle hirmuisen tärkeä ystävä. 

Ystävystymistyylini on ollut aina sama vuodesta toiseen: Olen niin helkkarin hitaasti syttyvää sorttia, kun puhutaan ystävystymisesti. Kun tapaan toistuvasti samoja ihmisiä lyhyempiä aikoja kerrallaan, se tuottaa minulle todennäköisimmin kaverisuhteita – joista voi sitten myöhemmin syntyä ystävyyssuhteita. Tarvitsen aikaa ystävystymiselle riittävästi ja vaadin vastavuoroisuutta. Ilman vastavuoroisuutta ei ole ja tule ystävyyttä, sen on varmasti minut tunteva huomannut. Ja juuri siksi minulle ei ole koskaan ollut paljoa kavereita, saatikka sitten ystäviä. Pelkästään hitaasti etenevällä kaverisuhteella ja vastavuoroisuudella ei selvitä. Myös omilla vahvuuksilla on suuri merkitys ystävyyssuhteiden luomisessa. Yksi tärkein osa on luotettavuus, minun ystävät ovat luotettavia. Jokainen joka tietää ja tuntee minut, tietää mitä luottamus minulle merkitsee. Lisäksi päättäväisyys, määrätietoisuus, vahvuus ja kunnioitus ovat tärkeitä elementtejä ystävyydessä. Minun uusin ystävä on kaikkea näitä!

Ja vaikka nyt fyysiset tiemme erkanevat, se ei tule koskaan viemään pois sitä mitä meillä on. Ja kuka sitä koskaan tietää, mistä me toistemme kanssa vielä teemme!

Suhteet Ystävät ja perhe