Asuntouutisia

 

oma_koti.jpg

 

Ihanaa maanantaita ja kiva tulla kertoon näitä uutisia. Kuvat on Pinterestistä. 

Huh hellettä. Hiki on virrannut norona yötä päivää. Pelkästään istuminen pöydän ääressä on saanut pyllyn märäksi ja hikikarpalot otsalle. Vaatekerraston on saanut laittaa pyykkiin päivän päätteeksi ja pesukone on laulanut useammin kuin sää sallii. Onneksi nyt saa kuitenkin edes pari yötä nukkua peiton alla parin viikon tauon jälkeen. Ja ehkä uskaltaa jo toisen kainaloonkin, ilman nahkeita vastakkain olevia ihoja.

Jos ei helle vielä riittänyt lämmittämään niin asuntokuume on noussut yli kipurajan. Haettiin reilu viikko sitten sunnuntaina isältä muuttolaatikoita lainaan, vaikka siis uutta asuntoakaan ei vielä ole.  😀 Anyway… ajatuskin elämän pakkaamisesta laatikoihin tuntuu ei taas -puuhalta, vaikka edellisestä muutosta onkin yli 3,5 vuotta aikaa. Silloin muutettiin vuoden sisällä kolme kertaa ja sanoin ettei hetkeen tarvii kyllä uudestaan muuttaa. Näyttää että traumat ovat pysyviä!!!

Viimeinen kuukausi ollaan etsitty vuokrakämppiä Tampereelta. Parissa paikassa on asuntovahdit, päivittäin tulee selattua asuntoja ja viime perjantaina laitoin viimeiset saa jakaa asuntoilmoitukset someen. Lisäksi kävin pari viikkoa sitten yhdessä näytössä ja haettiin asuntoa, mutta ei saatu. Ehkä se oli tarkoituskin!

Vuokralle muutto kuulosti aluksi hyvältä idealta, et voitas sit rauhassa etsiä omaa kotia. Mutta ei, ei enää vuokralle! Muuttaminen on ihan pyllystä ja se että muutettais eka vuokralle ja sit vuoden sisällä omaan kämppään, on surkea idea. Päätettiin siis että tää Helsingin Länsi-Pasilan koti tulee olemaan viimeinen vuokra-asunto ja tästä muutetaan seuraavaksi ihan ikiomaan kotiin. 

Etsittävän kodin sijainti on päätetty, mutta kysymysmerkkejä löytyy tusina likaa: uusi vai remontoitava, uusi vai pientä pintaremonttia vaativa, kaksio vai kolmio, vaatehuoneella vai ilman, parvekkeella vai ilman, saunalla vai ilman, omalla vai vuokra tontilla, riittääkö alle 50 neliötä jos hyvä pohja, yhdistetty olkkari + keittiö vai erikseen, onko ylimmän kerroksen asunto edes vaihtoehto, voiko koti olla hissittömässä talossa, työhuoneella vai ilman… Siinäpä pari aivopähkinää!

Onneksi meillä on hyvin samat odotukset ja toiveet asunnon suhteen. Säästöjä on hyvin ja selvitään pienellä lainalla. Turhia neliöitä ei osteta, koska ei olla lisääntymässä tai kovinkaan siivoushenkistä porukkaa! (:D) Tällä hetkellä suuren remontin teko ei huvittaisi hirveästi, toisaalta sitten ainakin saataisi juuri oman näköinen. Toisaalta pienellä pintaremontilla ja pintoja maalaamalla voi saada myös oman näköisen. Kaksio olis hyvä, mutta koska teen töitä pääasiallisesti kotona, niin kolmio voisi olla hyvä. Toisaalta kannattaako neliöitä ottaa työhuoneen takia vai voiko työt tehdä siellä missä milloinkin haluaa kotona. Vaatehuone on kyllä melkein oltava, se on oikeastaan aika must. Se taitaakin olla sijainnin kanssa yksi niist jo päätetyistä jutuista.

Parveke olis hyvä, koska on parvekekalusteet ja se olisi kesäisin yksi huone lisää. Sauna ei oo pakollinen, mutta käviskö sitä useammin jos olis oma. Oma tontti on aina turvallisempi, yleensä edullisempi ja taloyhtiö yleensä hyvässä kunnossa. Tosin edullinen vuokratontti ja soppari vähintään kymmenen vuoden päähän asti riittänee sekin. Alle 50 neliötä on hyvä, jos pohja toimii eli säilytystilaa on paljon. Toisaalta alle 50 neliöisissä ei kuitenkaan oo kovin usein vaatehuonetta. Joten ehkä se alle 50 on huono idea. Ollaan tykätty olkkari + keittiö yhdistelmästä, mutta olisko kiva että ne olis erikseen. Se tois tietynlaista rauhaa, mutta tuleeko turhia neliöitä ja liian pieni olkkari jos ne on erikseen. Ylimmän kerroksen asunto ilman ilmalämpöpumppua on NO NO, mut jos sen hankkii niin sit menee kyllä YES YES. Hissittömissä taloissa vuokralla asuneena on hyviä ja huonoja. Mutta onko se sittenkään hyvä idea, kun asunto on oma. Mikä on hyvä mikä ei? Asioilla on aina kaksi puolta. 

Saa antaa vinkkejä ja kommentoida, mielelläni jatkan keskustelua toisen tai useamman kirjoituksen verran.

Suhteet Oma elämä

Uusi arki & totuus hyvän olon takana

i46blvmytfoivbyii0wyig_thumb_3bd6.jpg

 

Istuin eilen Vallilan S-marketin tiloista olevassa 24 pesulassa. Sain vihdoinkin aikaiseksi mennä peseen (ilmeisesti) maaliskuussa likaantuneen untuvatakin. Kukapa olisi uskonut, että menen pesemään tällaisella seksihelteellä maailman paksuinta ja lämpimintä untuvatakkia. Mutta nyt kerran kun oli aikaa niin mikäs siinä. Ekan pesun ja kuivurin jälkeen tahra oli edelleen takissa. Hain kaupasta parempaa tahranpoistoainetta ja toisen pesun ja kuivurin jälkeen takki oli kuin uusi! ^^ Kannatti siis nähdä hieman vaivaa, maksaa 20€ ja istua pari tuntia pesulassa. Niin hyvä mieli!

Takin pyöriessä koneessa kirjoittelin niitä ja näitä. Pitkästä aikaa tekstiä tuli helposti eikä joutunut pyyhkimään oikeastaan ollenkaan. Go with the flow tyyppisesti.

Maanantaina siis alkoi uusi arki. Alle 25 tuntia töitä viikossa (60% työaika), koska en halua palaa puhki kuun lopussa jatkuvan opiskeluiden ohella. Työn tekoa määrittelee oikeastaan ainoastaan sovitut tapaamiset ja palaverit. Saan tehdä töitä edellisen antamissa raameissa vaikka sängyn pohjalta, parvekkeelta, ruokapöydästä, kalliolta, metsästä tai vaikka Helsingin lemppari kahvilasta Manskun varrelta. Niin ja Tampereelta sit kokonaan kun sinne päästään muuttaan. Voin aloittaa työt aamu kuudelta jos ei nukuta, tai jos tekee mieli nukkua niin sit vaikka vasta puolelta päivin. Kunhan hoidan sovitut palaverit, tapaamiset ja työt. Se on oikeastaan aika parasta, tää että saa olla sinänsä itse itsensä herra, saa hirmuisesti vastuuta ja tekemiseen luotetaan 110%:sti.

Mut kuuluu mun elämään muutakin. Oon käyny terapiassa toukokuun alusta alkaen, se on ollut väistämättä paras juttu ikuisuuteen. Se kun saa puhua ventovieraalle ihmiselle asioista. Ihan kaikesta ja hän kuuntelee. Saa kaataa kaiken kakan toisen niskaan, valittaa ja avata ajatuksia. Terapiassa käynti pitäisi olla pakollinen kaikille. Terapian aloituksen jälkeen moni asia on mennyt ja ollut vieläkin paremmin, moni asia tuntuu iisimmältä ja kaikki näyttää valoisammalta. Oon oppinut itsestäni ihan hirmuisesti uusia juttuja. Vaikka nyt elämä meneekin lujaa vauhtia ylös, niin kyllä se vielä tulee alas moneen kertaan. Se on sen ajan murhe ja kaikesta pääsee eteenpäin.

Tuleva Tampereelle muutto on oman mielenterveyden mutta myös parisuhteen kannalta ihana uutinen. Helsingissä ei ole meille mitään, ei ole ollut oikeastaan koskaan mutta reilun puolitoista vuotta kaikki on ollut pakkopullaa. Asuntoa etsitään vauhdilla ja tulevaisuus näyttää molempien mielestä hirmu hyvältä ja halutaan elämältä tismalleen samoja asioita.

Mut mitä muuta? No varmaan, että elämä on just nyt ihan parasta!

Suhteet Oma elämä Mieli