Olisinpa tiennyt, että toisinaan omaan napaan tuijottaminen ja vain itsestä huolehtiminen on täysin sallittua.

Olisinpa tiennyt, ettei työ ole kaikki kaikessa, jo vähän ennemmin kuin nyt.

Olisinpa tiennyt, että saan todella kaiken mihinkä ikinä todella oikeasti haluankaan ryhtyä.

Olisinpa tiennyt, että on tervettä myöntää välillä olevansa heikko, ja ettei pärjää ilman apua.

Olisinpa tiennyt (aina) ymmärtää, ettei määrä korvaa laatua.

Olisinpa tiennyt, että kenenkään lapsen ei tarvitse huolehtia vanhempiensa ongelmista. Jos vaan olisin tiennyt sen, olisin luultavasti elänyt onnellisemman varhaisaikuisuuden. Toisaalta, nyt oon huomattavasti vanhempi ja viisaampi.

Olisinpa tiennyt, miten paljon toisen kehumisella on merkitystä.

Olisinpa tiennyt, ettei minun todellakaan tarvitse alistua kenellekään missään tilanteessa.

Olisinpa tiennyt, että rakastamisen tapoja voi olla yhdessä ihmisessä monta erilaista. Olisin välttynyt monelta turhalta ajatukselta ja huolelta.

Olisinpa tinnyt, että luonnollinen ja naturelli on aina kaikkein parasta ja kauneinta.

Olisinpa tiennyt, ettei sitä oikeasti voi koskaan luottaa kehenkään muuhun kuin itseensä.

Olisinpa tiennyt, että vain minä asetan itselleni tavoitteita, se ei ole kenenkään muun tehtävä.

Olisinpa tiennyt, että kaikella on aina tarkoituksensa.

Olisinpa tiennyt, että vammautuminen/ vammaisuus ei ole este onnelliselle elämälle ja paremmalle tulevalle. Joskus se voi pelastaa elämän, kun oikein oivaltaa.

Olisinpa tiennyt, että lapsena elämä todella oli huoletonta ja että aikuisenakin se on mahdollista, kun vain opettelee.

Ja vielä lopuksi. Olen varsin nuori ja vahva, mutta aina on mahdollisuus olla vanhempi, viisaampi ja vahvempi. Muistuttaakseni niin itseäni kuin sinua, elämä voi olla hyvää myös silloin kun aivan kaikki menee päin pyllyä eikä aurinko tunnu paistavan risukasaan.