Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt ihmetellessä ja kysyessä itseltäni, mihin ihmeeseen saan ja voin käyttää kaiken sen ylimääräisen ajan jota nyt on työpäivien jälkeen käyttää kun ei tarvitse opiskella. On ollut suoranaisen pelottavaa todeta itselleen aamulla kalenteriin katsoessa, ”tänäänkään ei tarvitse tehdä töiden jälkeen mitään jos ei tahdo”. Kun se vielä viime kuussa oli toisin päin, ”tänäänkin on tehtävä koulutehtäviä töiden jälkeen, vaikka ei nyt just jaksaisi”.

Ei siis varmasti jäänyt epäselväksi, että koulu on tältä keväältä hoidettu. Oikeastaan se jopa hämmentää! Lupaan myös tämän olevan viimeinen kirjoitus seuraavaan kolmeen kuukauteen, mikä edes vähän liittyy ja sivuaa opiskelua. Nyt on vähän niin kuin summauksen aika. Työläästä keväästä huolimatta saan/ sain 25 opintopistettä suositettua. Edelleen oon niin innoissani opiskelusta ja sen mukanaan tuomasta muutoksesta. Jokainen tämän kevään aikana tehty, kuultu, opittu, ymmärretty ja oivallettu ryhmä- ja yksilötehtävä, käsitelty aihe ja materiaalit, – jopa ne kovaa ja korkealta yli menneet asiat, näytti että olen juuri oikealla tiellä. Tiellä, joka johtaa pikkuhiljaa lähemmäksi sosiaali- ja terveysalan rajapintaan.

Työelämässä otin tammikuussa askeleen kohti uutta, kun työkuva muuttui. Nälkäkin on kasvanut syödessä! Huomaan muuttavan toimintaani koko ajan ja nimenomaan töissä huomaa, miten paljon olen oppinut ja oivaltanut uutta viimeisen neljän kuukauden aikana. Olen saanut hirmuisesti valmiuksia tehdä uusia asioita ja muuttaa suuntaa. Moni tietää entuudestaan, miten helposti mut saa innostumaan uusista jutuista, miten paljon pursuan energiaa ja kuinka paljon haluan oppia uutta, – ne ominaisuudet on vähintäänkin tuplaantunut. Ihan 110% lasissa, voin sanoa että aikuisopiskelu ja lisäkouluttautuminen on pelkästään kannattavaa!!! Piste. Tällä hetkellä voin huokasta helpotuksesta, ettei seuraavaan kolmeen kuukauteen tarvitse ainoatakaan koulutehtävää. Olen silti asettanut tavoitteeksi päättää ja löytää opinnäytetyönaiheen, aloittaa sen ideointia ja jopa varsinaista suunnitelmaa. Muutoin aion kerätä virtaa vapaa-ajalla ja nauttia siitä ettei töiden jälkeen ole muuta kuin aikaa.

Viime postauksessa kerroin Köpiksen viikonlopusta, siis että sellainen on edessä. Nyt se on eletty ja nautittu. En ottanut reissussa kuvia oikeastaan ollenkaan. Nautin auringosta, ihmisistä ja olosta. Jo ennen reissua päätin, etten ota valokuvaamisesta tai ylipäätänsäkään mistään stressiä. Otan kuvia jos tahdon ja kirjoitan reissusta jos innostun. Kumpaakaan ei tapahtunut! (:D). Eikä se haittaa. Olen miettinyt koko blogin olemassa oloa ja tätä kirjoittamisen vähyyttä ja tuottamisen tuskaa, mutta kai se tästä taas käynnistyy. Tuotan sen verran kun innostun tuottamaan, ilman stressiä ja paineita. Enkä oikein vielä tiedä, mihin blogin suunta tulee menemään, muuttuuko se jotenkin, jääkö jossain kohtaa pois (toivottavasti siis ei) vai mitä oikein tapahtuu. Seuraava goal on saada keittiön tasolla odottavat (osa jo kuukausia odottaneet :D) luonnonkosmetiikan huippujutut jaettua tänne blogiin ja kerrottua samalla siitä, miten luonnonkosmetiikan käyttö on mullistanut elämää.

Nyt juon aamukahvin loppuun, kuuntelen lintujen laulua ja nautin auringonnoususta ja alkavasta päivästä. Nojailen hetken makkarisyvennyksen seinään ja katselen hetken nukkuvaa miestäni (joka jo toisena yönä peräkkäin ryöväsi röyhkeästi tyynyni). Voisin kirjoittaa vähintään yhden kirjan verran hänestä ja hänen nukkumisesta ja siihen liittyvistä tavoista, mutta sitä ennen vaan nautin katselusta.

Mukavaa tiistaita!

Jäin toissa päivänä miettimään elämää sekunniksi hieman syvällisemmin, kun istuin kotitalon sisäpihalla ja odotin miestä kotiin puoli yhdeksän aikaa illalla. Istuin sisäpihalla pihakeinussa (ja muuten ensimmäistä kertaa ikinä), koska unohdin kotiin avaimet lähdettyäni aika vauhdilla tekeen iltalenkkiä. 

Mietin tätä kiireistä elämää ja elämässä pienessä ajassa tapahtuneita muutoksia. Ensinnäkin opiskelut alkaa olemaan 2 ryhmätyötä, 1 tenttiä ja 2 itsearviointia vaille valmis. Lähipäiviä olis ollu vielä muutama, mutta joudun (saan :D) jättää väliin reissun takia. Opiskelu ei siis enää tuota pään vaivaa (tällä erää). Toisekseen, töissä tapahtuu isoja muutoksia, työntekijöitä vaihtuu ja sit jossakin kohtaa tulee uusia tilalle. Oon hetkellisesti asemassa, jossa en ole koskaan ollut. Ennen heinäkuun kesälomaa on ihan järjetön määrä tehtäviä töitä ja hoidettavia asioita, että toisinaan hirvittää. Mutta toisaalta rakastan haasteita ja uusia tilanteita, joten kyllä kaikesta selviää. Kolmanneksi, tuleva kesä on ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen kesä kun ei ole Tampereella paikkaa jossa olisi hyvä ja kiva olla. Ei ole hyvä ja kivaa paikkaa jossa pystyisi olemaan samassa paikassa linnottautuneena koko heinäkuuta.

On oikeasti aika erikoinen elämäntilanne juuri nyt. Opiskelut jää tauolle, työt lisääntyy hetkellisesti huomattavasti ja kaikki kesäsuunnitelmat on täysin auki. En oo ollu tällasessa ihmettelytilassa hetkeen, enkä toivottavasti tämän kevään ja kesän jälkeen enää ole toista kertaa.

Puhuin joskus helmikuussa, että oon suunnitellut yksin toteutettavaa reissua heinäkuuksi. Tällä hetkellä se tilanne oikeastaan vaan seisoo paikoillaan. Olishan se aika mielettömän hienoa vaan karata koko heinäkuuksi ulkomaille. Vaikka Lauri on lomalla varmaankin vaan viikon, niin sit oltas viikko yhdessä ja loput erillään. En tiedä onko se uhka vai mahdollisuus, mutta silti mun tekis niin mieli toteuttaa tää haave. Toisaalta kaipaan Tampere-kesää, mutta en kyllä jaksain alkaa vuokraan heinäkuuks mitään kämppääkään sieltä.

Outoa ja toisinaan tylsää olla kotona, kun ei oo mitää tekemistä. Siis hyvä ettei oo mitään tekemistä, mutta se on jotenkin pelottavan outoa. Ja nyt kun mulla olis aikaa tehdä ja aktivoitua taas tän blogin kanssa, niin just nyt en jaksa. Nyt aion vaan nauttia ihanasta keväästä, auringosta ja siitä ettei ole pakottavaa tarvetta tehdä töiden jälkeen mitään. Katson sit uudestaan kun sataa taas viikko tolkulla pelkkää vettä ja on kylmää ja märkää (:D).

Ens viikolla karkaan kolmeks päiväks Köpikseen. Ihanaa!!! Ajattelin tällä kertaa ainakin vuokrata sen fillarin, kun en sillon edellisella kerralla päässyt toteuttamaan sitä ideaa. Aion lisäks nauttia kulttuuria, kierrellä kirppiksiä ja katuja, ja vaan haahuilla paikasta toiseen. Reissun jälkeen alkaakin sit sellanen kahden viikon loppurutistus yhden ison projektin kanssa ja mä aion niin saattaa sen kunnialla loppuun. Sit onkin pian juhannus ja sit alkaa siitä viikon päästä loma.

Kaikilla asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella. Mut onneks tänään on perjantai ja viikonloppu hitaine aamuine edessä.

Ps. Blogi täytti tänään viisi vuotta, ei yhtään sen enemmän eikä vähemmän.