Kyllä – otsikko kertoo, moni läheiseni tietää ja minua aktiivisesti Instassa seuraava on saattanut huomata, olen Konmarittanut koko meidän kodin ja omat tavarani. Mieheni on ollut vähän nihkeä hänen tavaroiden suhteen. Tähän asti hänen tavaroistaan kaikki peräti 78 t-paitaa on käyty läpi ja 25:stä luovuttu (siltikin ne kaikki 50 jäljelle jäänyttä on aivan liikaa). Mutta pikku hiljaa! Kaikki Konmarituksen seuraukseni lähtöpassit saaneet tavarat myin joko Facebook-kirppiksillä tai Tori.fissä. Määrällisesti tavaraa on lähtenyt uusille omistajille, kierrätykseen ja kaatopaikalle kaiken kaikkiaan varmasti yhden pienen pakettiauton verran, jos kaikki huonekalut yms. lasketaan mukaan. Tältä erää Konmaritus on päättynyt, enkä aio hetkeen penkoa tavaroida uudestaan ellei mieheni nyt yhtäkkiä innostu ja koe tarpeelliseksi käydä sen tavaroita yhdessä läpi. Kerron tässä postauksessa myöhemmin, paljonko sain Konmarituksella kerättyä rahaa.

Konmaritus alkoi vuosi sitten, kun tehtiin päätös että aletaan etsiä Tampereelta kotia. Tuolloin kaapeista lähti myyntiin, kiertoon ja kaatopaikalle kaikki tavarat, jotka sillä sekunnilla tiesin, etten tule enää niitä tarvitsemaan. Toisen kerran Konmaritin, kun asuntokaupat oli tehty ja pakkailin tavaroita muuttolaatikoihin. Kolmannen kerran, kun purin muuttolaatikoita Tanpereella. Neljännen kerran kaksi kuukautta muuton jälkeen. Viidennen kerran puoli vuotta muuton jälkeen ja viimeisen kerran nyt kesäkuussa.

Näin jälkikäteen ajateltuna aivan järjetön homma, mutta rakastan tavaroiden järjestelyä ja tykkään myyntityöstä, vaikka se kulutti paljon aikaa elämästä. Kaikki se kulutettu aika on ollut kaiken tän arvoista.

Tein Konmaritusta alusta asti itse keksimälläni PUHTI-metodilla, joka tulee sanoista Perkaa, Unohda, Hinnoittele tai Hävitä, Tykitä ja Iloitse.

Perkaa: Avaa kaapit, pussit ja purnukat. Ota tavarat esiin lattialle, pöydälle, sängylle tai missä nyt ikinä perkaamista teetkään.

Unohda: Tää on ehkä se kriittisin kohta, kun tavaroihin on syntynyt niitä älyttömiä tunnesiteitä. Unohda siis tunteilu ja kun olet päättänyt ettet kyseistä tavaraa enää tarvitse – UNOHDA se! Ja kuulkaa, aina tulee niitä hetkiä, kun ”olisin tarvinnut sitä yhtä paitaa vielä”. Se harmitus katoaa yleensä yhtä nopeasti kuin ilmaantuikin.

Hinnoittele/ Hävitä: On tärkeää osata erottaa 2×2 hyvin oleellista asiaa toisistaan Konmaritusta tehdessä:

1A) onko tavara myyntikelpoinen

vai

1B) kierrätykseen (Annetaan /Fida/UFF/ kaatopaikka) lähtevä

ja

2A) haluatko päästä tavarasta eroon vaivattomasti

vai

2B) rikastua mielenterveyden menettämisen uhalla.

Jos haluat, että tavarat katoaa pikimiten ilman järjetöntä rumbaa ja sambaa, kannattaa hinnotella tavarat niin, että ilmoituksen julkaisun jälkeen ne menevät heti. Jos sen sijaan haluat ”rikastua”, niin valmistaudu siihen, että niitä ”tarjoan tuotteesta” -tyyppejä tulvii ovista ja ikkunoista. Myyntityöhön käytettävä aika riippuu täysin tuotteen myyntihinnasta. Nettikirppiksillä ja Torissa myymällä saat varmasti tavaroistasi paremman rahan kuin kivijalkakirppareilla, eikä tavaroita tarvitse raahata ympäri kaupunkia, koska voit itse määritellä miten tuote vaihtaa omistajaa.Itselläni keskimääräinen myyntiaika oli varmaan pari tuntia ilmoituksien julkaisusta.

Tykitä: Tää on mun lemppari, kuten joku arvata saattaa. Kun hinnottelu on tehty niin tavarat tarjolle eli Facebook-kirppiksille ja Toriin. Tiedän, että ilmoituksien julkaisu vie aikaa, mutta vaiva näkyy lompakossa sit lopussa! Eikä kuulkaa käy niin, että joku varastaa tavaroitasi, kuten kivijalkakirppareilla saattaa toisinaan käydä.

Iloitse: On aika iloita, kun myyntityö on tehty ja tavarat noudettu tai postitettu.

Nyt itse saaliiseen! En oo sen tarkemmin kategorioinut myyntituloja. Ainoastaan niin, että onko kyse omista, yhteisistä vai miehen tavaroista. Tällä hetkellä myyntituloja on tullut peräti 5407,50 €. Se on mielestäni iso ja erittäin kiitettävä summa rahaa. Aluksi rahaa saattoi tulla jopa 1000 € kuukaudessa, mutta sitten on taas kuukausia kun tuli vaan noin 100 €. 

Tuollaisen rahasumman kerättyään ja tosiaankin pienen pakettiauton verran tavaraa myytyään tulee ajatelleeksi omaa kuluttamista ja ostokäyttäytymistä aika rankalla kädellä. Jos ajattelee että myyntityöstä jäänyt summa on ehkä noin 35 %siitä, mitä tavaroista on joskus maksanut. Tänä päivänä, mietin oikeasti aika tarkkaan, mitä ostan ja miksi. Eikä kuulkaa enää tuu tehtyä heräteostoksia!!

10 vinkkiä myyntityöta varten:

1 Määrittele myynti-ilmoitukseen selkeästi tuotteen kunto, koko ja oleelliset mitat, hinta noudettuna ja/ tai postitettuna sekä varailetko tuotetta vai et. Näin karistat pois kaikki rasittavat tuotteiden varailijat ja varauksien perujat sekä ylimääräiset kyselyt tavaraan liittyen.

2 Kirjoita ostajia varten valmiiksi noudettu tavara- ja postitettu tavara -tekstit. Tätä voit sit helposti jakaa ostajille. Noudettu tavara -tekstiin kirjoita selkeästi osoite, noutoaika sekä maksutiedot. Postitettu tavara -tekstiin kirjoita tilinumero, tilin omistaja, hinta, pyydä ostajan osoitetiedot ja muut tarvittavat yhteystiedot sekä kerro postituksen aikataulu. Helpottaa niin paljon myyntityötä, kun voi vain copy ja paste.

3 Jos varaat tavaran jollekin, niin päivitä myynti-ilmoitukseen, että tuote on varattu ja mihin asti se on varattu. Näin vältyt turhilta kyselijoiltä ja varailijoilta.

4 Kun sovit noutokaupasta, niin kirjoita aina ylös mikä tavara, paljonko hinta ja milloin noudetaan. Näin säästyt turhilta sekaannuksilta!

5 Ehdota myynti-ilmoituksissa muutama mahdollinen noutoajankohta. Itse tein niin, että laitoin muutaman arki-ilta ehdotuksen. Mulla kävi niin, että monet ostajat kertoivat jo yhteyttä ottaessaan, milloin pääsisivät noutamaan tai ehdottivat toista ajankohtaa.

6 Säästä postittamista varten erikokoisia laatikoita ja pusseja. Jos niitä ei kuitenkaan ole, niin niitä saa yleensä kaupoista (ite kysyin Prismasta sekä Gigantista).

7 Varaa pakettien pakkailuja varten pakkausteippiä, kirjoituspaperia ja hyvä musta tussi.

8 Jos postittelet tavaroita paljon niin, tee valmiiksi omia osoitelappuja, jossa on valmiina omat osoitetiedot. Sit vaan kirjoittaa ostajan osoitetiedot ja teippaa paperin pakettiin kiinni. Säästää aikaa ja hermoja! Ja mä suosin perinteistä kirjepostitusta ja Postin pakettiautomaattia!

9 Pakkaa postitettava tuote ja tee paketti valmiiksi aina heti kun rahat on tilillä. Näin säästyt sekaannuksilta ja tavaroiden joutumiselta väärille tyypeille.

10 Ennen kuin lähdet koko myyntityöhön niin tee itsellesi pelisäännöt eli mihin olet oikeasti valmis ja mihin et, ja jos kivijalkakirpputori on sulle parempi vaihtoehto, niin sit käytät sitä.

Haluaisin kuulla sun Konmaritus-tarinan tai ajatuksia tähän aiheeseen liittyen. Myös kysymykset ja kommentit on erittäin tervetulleita!

Nyt kun en enää asu Helsingissä, tai en ole asunut kohta kymmeneen kuukauteen, on siellä käydessä ja vieraillessa ihan uudet rutiinit. Tuntuu että muutosta olisi olisi kulunut lyhyempi aika, mutta pian siitä tulee vuosi. :O

Ehdin asua Helsingissä pikkusen vajaa 4,5 vuotta. Ensin pari kuukautta Tapanilassa, sitten vajaa viisi kuukautta Punavuoressa ja loput ajasta Länsi-Pasilassa. Lähdin Helsinkiin ainoastaan töiden perässä ja tarkoitus oli olla pari vuotta, ja sitten palata takaisin Tampereelle. Toisin kuitenkin kävi ja parin vuoden keikka vaihtui tuplasti pidempään.Helsingistä ei tullut koskaan kotiani, mulla oli siellä vain koti, työpaikka ja työkaverit. Kaikki muu elämä oli Tampereella. Kolmisen vuotta olin Helsingissä asumisen kanssa sinut, kunnes mieheni oireilu sai mutkin heräämään ettei elämä voi jatkua täällä enää kovin kauaa. Helsingissä asuminen oli parisuhteellekin iso kuormite, koska ei kumpikaan opittu oikein viihtymään siellä, etenkään mieheni. Miehelläni ei ollut Helsingissä muuta kuin minä ja koti. Asuimme Helsingissä vain minun takia.

Vaikka mulla ei koskaan syntynyt tunnesidettä itse Helsinkiin ja tiesin, että kun sieltä lähdön hetki joskus koittaa, en todennäköisesti tule kaipaamaan sinne juurikaan. Toisin kuitenkin kävi! Helsinki-vuosien aikana elämässä ehti tapahtua vaikka ja mitä. Tai asiat tapahtui Tampereella ja itse olin Helsingissä ”turvassa”. Mieleenpainuvin ja raskain asia on ollut tietysti se että kaksi päivää Helsinkiin muuton jälkeen äitini halvaantui ja kaksi päivää ennen Tampereelle takaisin muuttoa 4,5 vuotta myöhemmin äitini menehtyi. Tiedän, ettei äidille tapahtuneet asiat olisivat tapahtuneet vaikka olisin ollut Tampereella, mutta silti tapahtumaketju on ollut mielessäni. ERikä äidin asiat olleet pelkästään isoja muutoksia, joita Tampereella tapahtui mun Henlsinki-vuosien aikana, mutta ne oli ne merkittävimmät. Koko Helsingissä asumisen ajan koin olevani jollakin tapaa etäihminen – etätytät, etäsisko, etäkaveri. Aina kun jotakin kivaa tai ei niin kivaa häppeninkiä oli Tampereella, minä olin Helsingissä.

Se mitä nyt ajan takaa on se, että Helsingissä kaikki oli jotenkin tasaista ja turvallista. Siellä ei koskaan sattunut mitään (mun paria pyöräilyonnettomuutta lukuunottamatta) ikävää, eikä kyllä erityisemmin mitä super hyvääkään. Elämä oli siellä hirmu turvallista ja älyttömän tasaista.

En olisi uskonut kokevani näitä tunteita ja sitä ikävää, jota Helsingistä pois muutto sitten kuitenkin aiheutti. Parilla kolmella ekalla kerralla käydessäni Helsingissä viime vuoden lopulla ja tän vuoden alussa, olin jokaisen käynnin jälkeen muuttamassa takaisin. Tunteet oli hyvin ristiriitaisia ja se aiheutti ristiriitoja myös parisuhteessa. Koin useiden kuukausien ajan tehneeni elämäni suurimman virheen, kun muutettiin takaisin Tampereelle ja irtisanouduin vakituisesta työstä. Tuntui, ettei mulla ole Tampereella enää mitään, varsinkaan kun äiti kuoli. Todellisuudessa mulla on Tampereella isä, tärkeimmät sukulaiset ja muutama ystävä. Siskoakin näen lähes joka toinen viikko, kun hän on meidän luona Tampereella.

Kuluneen kymmenen kuukauden aikana oon surutyön ja ihan uudenlaisen elämän opettelun rinnalla sisäistänyt, että Helsinki-ikävä onkin ollut kokoajan vain ikävän tunnetta siitä suhteellisen turvallisesta ja tasaisesta elämästä. Mutta nyt, tänään ja tässä hetkessä en kadu enää tippakaan Helsingistä pois muuttoa, enkä irtisanoutumista vakituisesta työstä. Toki jäin kaipaamaan hirmuisesti niitä tiettyjä ihmisiä, joita en enää näe päivittäin, enkä edes kuukausittain. Ainoa oikeasti harmittava asia on se, etten uskaltanut aikaisemmin irtisanoutua ja lähteä takaisin Tampereelle. Menneitä asioita ei saa kuitenkaan enää korjatuksi, enkä aio jäädä surkuttelemaan. Olen kuitenkin ottanut opikseni, enkä aio tehdä samoja virheitä enää uudelleen.

Olen päättänyt ettei työ tule enää koskaan määrittelemään sitä, mitä aion elämässäni tehdä. En elä elämääni työtä varten, vaan elän elämääni itseäni ja ihmisiäni varten. Siitä aion pitää kiinni! Se on myös asia jota suosittelen jokaisen ihmisen miettimään, että elätkö työn ehdoilla vai itsesi ehdoilla!?

Tulin eilen alkuillasta kahden päivän Helsinki reissultani. Tämä taisi olla nyt neljäs tällainen matka kymmenen kuukauden aikana. Toki oon käyny Helsingissä myös päiväseltään. Toissapäivänä kävin laitattamassa hiukset uuteen kuosiin, eikä peilistä katso enää blondi minä. Kampaajan jälkeen näin yhtä vanhaa työkaveria ja voi vitsi meillä oli mukavaa. Eilen tein järjettömän kolmen tunnin kirpputori-maratonin ja meinasin myöhästyä paluu bussista. 😀

Tämä oli ensimmäinen Helsinki-reissu, kun kotiin paluu Tampereelle ei alkanut ahdistaan. Tai siis Helsinki-ikävä ei tuntunut enää pahalta! Oli ihanaa olla Helsingissä tutuilla paikoilla, tuttujen ihmisten kanssa, mutta oli myös mukava tulla takaisin kotiin Tampereelle. Tällaiselta sen pitääkin tuntua!

Kuten tämän postauksen otsikko kertoo ja jutut, mistä koko postaus sai alkunsa, on Helsingissä käynneille ja olemiselle syntyneet ihan uudet rutiinit. Halusin avata hieman syvällisemmin tätä aihetta, koska se on mulle hirmu tärkeä ja merkityksellinen. Oon kaiken lisäksi ollu aina sellainen, etten kiinny mihinkään paikkaan tai kaupunkiin. Kuten en nytkään kiintynyt paikkaan tai kaupunkiin, vaan paikassa oleviin ihmisiin ja tunteeseen, joka paikassa asuessa oli. Tässä ne uudet rutiinit nyt siis…

– Helsinki-reissut on vaan mun juttu, en kaipaa miestäni siihen rutiiniin.

– Matkustan aina bussilla sinne ja takaisin. Bussimatka taittuu podcastien ja musiikin parissa. Junalla matkustaessa samat fibat jää tulematta!

– Näen reissuilla mun Helsinki-tyyppejä. Oon aivan äärettömän kiitollinen kaikista heistä ja siitä, että näkemisen ilo on aina molemmin puolinen.

– Juoksen tuttuja juoksulenkkireittejä. Se on aivan best! Töölönlahti, Bulevardin ranta, Kaisaniemi, entisen Länsi-Pasilan kodin höödit, joku näistä on aina pakko nähdä.

– Kokeilen aina jonkun uuden kahvilan. Oon näillä Helsinki-reissuilla käyny jo nyt enemmän kahviloissa, kun koko sen vajaan 4,5 vuoden aikana kun asuin Helsingissä. 😀

– Käyn vähintään yhdellä kirpputorilla. Tää on ihan uusi juttu, jonka otin rutiinilistalle eilisestä eteenpäin. Kieltämättä kyllä harmittaa, etten Helsingissä asuessani käynyt kirpputoreilla oikeastaan ollenkaan. Kai tää on sitä kaupungin katsomista eri näkökulmasta.

On oikeasti aika siistiä oivaltaa ja oppia itsestään näin paljon, mitä oon oppinut viimeisen kymmenen kuukauden aikana. Tää oli toki vain yksi niistä sadasta jutusta, mutta sitäkin tärkeämpi oivallus pääkopalle.

Ihanaa viikonloppua ^^