Parasta just nyt tällä hetkellä

parastajustnyt_0.jpg

 

Se, kun mies laittaa musiikkia soimaan ja tykkäät jokaisesta biisistä. Täytyy muuten kysyä mikä se lista silloin taannoin oli.

Se, kun löydät uuden monikäyttöisen tuotteen (kasvoille, vartalolle ja hiuksille) ja joka on kaiken lisäksi pakattu ekologiseen pakkaukseen. Logona valkosavi, aivan taivaallista tavaraa.

Se, kun kuivatarvikekaapin hyllyltä löytyy pala Fazerin sinistä. Maistuu muuten törkeen hyvältä aamukahvin kanssa.

Se, kun mies on kotona arkena ja ryövää peiton sillä välin kun käyt vessassa tai juomassa. Ja varsinkin se miehen reaktio kun ryöväät peiton itselles takasin.

Se, kun saat katsoa lempisarjan uusimman jakson netti-TV:stä maanantaina töiden jälkeen eikä tarvitse yrittää sunnuntai-iltana valvoa epätoivoisesti. Onneksi netti-TV:t on olemassa.

 

parastajustnyt1.jpg

 

Se, kun myöhästyt ratikasta ja sadattelet myöhästymistäsi, mutta seuraavassa hetkessä näät vanhan tutun ja saatte hyvät keskustelut aikaa koko ratikkamatkan ajaksi.

Se, kun muistat että mustikat on pakkasesta loppu ja oot ottamassa vaihteluks mansikoita, mutta huomaatkin että pakkaseen on ilmestynyt lisää mustikoita. (!!!)

Se, kun saat sähköpostiin mainoksen juuri sellaisesta tuotteesta jonka olemassa olosta sulla ei vielä minuutti sitten ollut mitään tietoa. Kosteuttava seerumi kuiville hiuksille! <3

Se, kun aamulla suihkun jälkeen saat kietoa pyyhkeen turbaaniksi päähän, laittaa kylpytakin päälle ja hyvää musiikkia soimaan. Aamujen valmistautumisen päivään ^^

Se, kun saat kerrankin käytettyä koko ”sinkkukurkun” loppuun, ennen kuin se nahistuu. Viime viikolla laitoin sitten ihan joka paikkaan.

Se, kun pakkanen narskuu jalkojen alla kun kävelet kevyen kirpsakan pakkasen saattelemana töistä kotiin.

 

parastajustnyt2.jpg

 

Se, kun mies sanoo arkena kotona olemisessa olevan parasta se, kun saa tulla aamulla valmiiseen aamupalapöytään.

Se, kun innostut koulutehtävästä niin ettet malta millään lopettaa ja saat koko tehtävän tehtyä kerta heitolla.

Se, kun saat arkena herätä joka toinen viikkoa myös Tampereelta.

Se, kun laitat todella vähän meikkiä kasvoille ja joku kehuu, että miten osaat lähteä ilman meikkiä liikkeelle.

Se, kun mies yllättää lempikukillasi ihan vaan sen takia kun ”näin ne kaupassa ja tulit mieleeni”.

Se, kun saat viestin läheiseltäsi, jolla on sua vähän ikävä.  

 

parastajustnyt3.jpg

 

Se, kun saat vihdoinkin kiharat onnistumaan uudella tekniikalla, johon ei tarvita rautoja tai käkertimiä.

Se, kun pelaat karkkipeliä (Candy Cruch Soda Saga, johon oon muuten niin koukussa) ja etenet vihdoinkin pois tasolta, jota oot yrittäny hakata eteenpäin viimeiset kolme viikkoa.

Se, kun istut aamulla itseksesi kynttilän valossa pöydän ääressä ja juot tuoretta kahvia.

Se, kun menet lähikauppaan ostamaan manteliamitoa ja otat hyllystä viimeisen purkin, just mua varten.

Se, kun heräät täysin pirteänä kellon soittoon ja lähdet siitä kymmenen minuuttia myöhemmin aamulenkille. Paras startti päivälle!

Se, kun lukiessasi kaikki edelliset kohdat, tajuat miten paljon pienillä asioilla onkaan merkitystä.

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

9 vuotta näkövammaisena, mitä näkövamma on opettanut

unadjustednonraw_thumb_327c.jpg

 

Siitä on nyt yhdeksän vuotta, kun mulla diagnosoitiin Stargardtin tauti. Ja kun joku ei tiedä niin, se on peittyvästi periytyvä verkkokalvon rappeumasairaus, jossa lapsi on perinyt molemmilta vanhemmiltaan samaa sairautta aiheuttavan geenin, vaikka vanhemmat ovat terveitä.

Kokonaisuudessaan mun lyhyen sairausstoorin ja ajatuksia näkövammaisuudesta voitte lukea Hesarin artikkelista: Miltä tuntuu, kun näkö alkaa yhtäkkiä kadota? Hilma Oksanen, 27, ei näe ihmisten kasvoja eikä voi ajaa autoa – ”Aivan kuin silmälasien keskellä olisi harmaat verhot”. Oli mieletöntä päästä jakamaan oma tarina, antaa vertaistukea ja todeta, ettei tää sairaus elämää pilannut vaikka sen puoli vahingossa sainkin.

 

unadjustednonraw_thumb_327d.jpg

 

Oon miettinyt useasti, sitä mitä kaikkea Stargardtin tauti ja näkövammaisuus on mulle opettanut. Olen oppinut pyytämään apua. Oon toki edelleen aivan järjetön jääräpää ja viimeiseen asti oma-aloitteinen ja itsenäinen. Mutta sit kun tuntuu, että en selviä, pyydän viipymättä apua niin läheisiltä kuin aivan ventovierailta. Myös oma auttamisen tahto on vahvistunut, koskaan ei ole turha kysyä, tarvitsetko apua. Olen oppinut huolehtimaan sellaisiatakin asioista ja seikoista tilanteesta riippuen, jotka riippuvat näkemisestä ja liittyvät näköön. Osaan ennakoida ja varautua erilaisiin tilanteisiin ja tilannetajuni on omasta mielestä erinomainen.

Oon oppinut ja ymmärtänyt, mikä merkitys vertaistuen saamisella ja saamattomuudella on, mutta myös mikä merkitys vertaistuen antamisella on. Oon oppinut ymmärtämään paremmin vammaisia henkilöitä, heidän oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan, itsemääräämisoikeutta ja erilaisia vammaisia henkilöitä koskettavia lakeja ja säädöksiä. Oon oppinut ymmärtämään ihmisiä jotka eivät ole olleet koskaan tekemissä tai ovat hyvin vähän tekemisissä vammaisten henkilöiden kanssa. Ja voin kertoa, että heitä on aina moneen junaan niin hyvässä kuin pahassa. 

Eniten näkövammaisuus on opettanut minua uskomaan itseeni, tavoitteisiini ja ylipäätänsä elämän rikkauteen. Mun on täytynyt kasvattaa tietynlaista periksiantamattomuutta ja päämäärätietoisuutta. On täytynyt opetella lujuutta ja ahkeruutta, sitä että välillä on tehtävä töitä huomattavan paljon enemmän samojen asioiden eteen kuin mitä ”terveiden” tarvitsee.

Jotta voi oppia tekemään asioita eri tavalla kun niitä on tottunut tekemään ja jotta on voinut opetella monen monta uutta asiaa, on ollut todella tärkeää uskoa kokoajan omaan tekemiseen. Jos et usko itseesi, ei kukaan mukaan todellsiuudessa usko. ^^

Pictures: Kalle Koponen

Suhteet Oma elämä Mieli Terveys