Syyt opiskelemaan hakeutumiseen

w0cbg4mzr3ol0ovcs8xwxa_thumb_2fbd.jpg

 

Ensi viikolla tulee kuluneeksi neljä vuotta fysioterapeutiksi valmistumisesta. Keskiviikkona sain tunnukset koulun verkkopalveluihin ja nyt tuntuu ensi kertaa ihan todelliselta, että opinnot alkavat tammikuussa. Jotenkin tuntuu edelleen ihmeelliseltä, että pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisälle. Samaa sanoin sillon kuin hain fysioterapiaa lukemaan, mutta kai se sit vaan on sitä että kun johonkin ryhtyy 110 % niin silloin varmiten onnistuu. 

Sanoin silloin neljä vuotta sitten, että hetkeen ei tule ikävä koulun penkille. Saatika koskaan, mutta tässä sitä ollaan. Mun määrätietoisuus ja kova tahtotila kehittyä ja kehittää omaa ammattitaitoa ja päästä uralla pitkälle on suuri. Äitikin mainitsi ja on maininnut monelle, että kai siitä meidän Hilmasta vielä tohtorikin joskus tulee. Ite oon kyllä sitä mieltä, ettei musta yliopistolaista tuu koskaan. Mutta kukapa sitä vielä tässä vaiheessa osaa sanoa, kun ei ikääkään oo edes kolmeakymmentä. Moni on kyselly multa mitä se hyvinvointiteknologia on ja miksi hain sitä opiskelemaan. Vielä en referoi mitä opinnot ovat ja mitä se pitää sisällään, palaan siihen kun tiedän itsekin tarkemmin. Voin kuitenkin vastata, jo että se pitää sisällään kaikkea sitä mistä oon haaveillu. Ja jälkimmäiseen kysymykseen, miksi hain opiskelemaan, saatte vastaukse nyt. Syyt opiskelemaan hakeutumiseen eivät ole missäan paremmuus tai tärkeysjärjestyksessä, vaan vaikuttivat jokainen omalla isolla tai pienellä painollaan päätökseen.

• • • Tuntui keväällä ensimmäistä kertaa, että oon oppinut jo asiat jotka olen halunnut oppia.

• • • Mulla tuli toukokuussa täyteen kolme vuotta työelämässä olosta sen jälkeen kun vihdoin viiden kuukauden työttömyyden jälkeen sain oman alan töitä.

• • • TAMK tarjosi tätä koulutusta nyt tammikuussa alkavaksi enkä hslunnut mihinkään muuhun ammattikorkeakouluun. Enkä halua mihinkään muuhun kaupunkiin opiskelemaan vaikka työpaikka on Helsingissä.

• • •  Haluan saada lisää valmiuksia työskennellä sosiaali- ja terveysalan johtamis- ja esimiestehtävissä. 

• • • Oon kiinnostunut hyvinvointiteknologiasta ja teknologiasta yleensä. Tämä koulutusohjelma antaa laajemmat ja paremmat työllistymismahdollisuudet ja on vahvasti kehittyvä ala tulevaisuudessa.

• • • Haave Tampereelle tulevaisuudessa muuttamisesta ja osittaisesta alan vaihtamisesta on suuri. 

• • • Ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ylläpitäminen, lisääminen ja tukeminen iästä, terveydestä, elämäntilanteesta, avun tarpeesta ja sosiaalisesta asemasta riippuen ovat mulle henkilökohtaisesti tärkeitä asioita. 

• • • Haluan laajentaa ja kehittää osaavan asiantuntijan taitoja pohjakoulutuksen huomioiden. 

• • • Oon kiinnostunut uuden luomisesta ja vanhan parantamisesta. En oon yhtään sellasta paikalleen jäävää tyyppiä. Jos on puutteita tai ongelmia, niihin kuuluu tartttua ja niitä kuuluu kehittää.

• • •  Muiden innostaminen ja omaa ammattitaidon, tiedon ja kokemuksen jakaminen ovat mulle tärkeetä.

• • • Haaveena on perustaa oma yritys ja tämän kaltaiset opinnot luovat sille paremman ja rikkaamman perustan.

• • • Haluan mennä elämässä eteenpäin ja menestyä urallani.

 
 
Aina on aikaa uudelle. Kuukauden päästä se sitten alkaa!

 

Työ ja raha Opiskelu Työ

Jouluvalmistelut miltei valmiit, miksi siltikin ahdistaa

fullsizeoutput_1602.jpeg

 

(Taaskaan) en pysty tajuaan että joulu on jo ensi viikolla. Oon hikikarpalot otsalla pähkäilly joululahjoja. Jutellut yhden jos toisenkin perheenjäsenen kanssa aaton kuvioista. Kuullut joka päivä useampaan kertaan kysymyksen, milloin pukki tulee. Ja ensin hakenut postista ja sitten paketoinut niitä hikikarpalot otsalla ostettuja joululahjoja. – En siltikään usko joulun olevan reilun viikon päästä.

Mun osalta jouluvalmistelut on valmiit, tai ainakin lähes. Lahjat on kaikki hankittu ja paketoitu. Joulukortit on lähetetty. Muutamat aattoa määrittävät aikataulut on sovittu, taksit varattu, junaliput hankittu ja sijainnit lukkoon lyöty.

Jotenkin se jouluahdistus meinaa silti iskea, enkä viime lauantaihin mennessä tietänyt miksi ja mistä se ahdistus tulee. Kunnes kuunnellessa Haloo Helsingin Joulun kanssas jaan -biisin sanat sai mut tajuaan mistä sen tän ja viime vuoden jouluahdistus tuli ja tulee. Multa vietiin viime vuoden elokuussa isoin joulua ihan vauvasta asti määrittänyt ihminen – äidin äiti, mummu. Mummu joka oli aina joulun kohokohta, henki ja joulun tunnelman luoja. Toivottavasti joskus saan nautittua taas joulusta, mutta vielä se tuntuu kovin varhaiselta ajatukselta. Ehkä sitten ensi vuonna.

Mutta nyt kun, Mulla ei oo kiire minnekään. – saatuani hoidettua kaikki joulunalusaikaan liittyvät velvollisuudet, aion sulle kynttilän nyt sytyttää. Ja vaikka, Tämä vuosi joitain suosi enemmän… ja vaikka on ollut omalla kohdalla silti äärettömän hyvä ja tapahtumarikas vuosi silti edelleenkin päällimmäisenä ajatuksena näin joulun alla on, Tahtoisin päästä sua halaamaan. Joka päivä yritän sen ymmärtää, kuinka tää kaikki joskus häviää. Ja se rikkaus joka kuuluu elämään, sitä silmillä pysty mä en näkemään. 

Jouluaatto on tänäkin vuonna ihan erilainen kuin edellisinä vuosina. Vietetään joulu mieheni kanssa erillään ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Aatto kuluu äidin kanssa aamupäivästä loppu iltapäivään. Äidille jouluruokien tekoa, yhdessä vietettyjä tunteja ja lahjojen avaamista sekä varmasti myös tietynlaista haikeutta ja muistelua. Sen jälkeen oon menossa isän ja siskon luo serkun perheen luokse viettämään toisenlaista ja mulle ihan uudenlaista, isommalla porukalla vietettävää joulua. Illalla saatetaan käydä vielä läheisellä hautausmaalla ja tiedä vaikka eksyisin siitä vielä takaisin äidin luo. Koen kuitenkin aaton kohokohdaksi keskipäivän mummun luona käynnin. – Siellä nimettyjen kivien maalla.

Ja vaikka joulu tuntuu nyt ahdistavalta ja epämukavalta, odotan sitä silti paljon. Saa viettää aikaa perheen kanssa ja tehdä juuri sellaisia asioita, juuri omassa tahdissa ja kieltäytyä sellaisesta mitä ei halua. Joulupäivänä tuun takaisin kotiin ja Tapanina vietetään ministi yhteistä joulua miehen kanssa. Ihan mun näköinen ja kokoinen joulu tulossa.

Ootko sä saanu jouluvalmistelut tehtyä vai ootko kenties vielä ihan alkutekijöissä? Mikä tekee sun joulusta joulun?

Suhteet Oma elämä Mieli Syvällistä