Kiinnitin viime viikolla huomiota sanaan kiire ja lausahdukseen mistä löytäisin lisää aikaa käyttämiseen useaan kertaan, useamman eri henkilön sanomana, useammassa eri asia yhteydessä. Lisäksi törmäsin muutama viikko sitten mielenkiintoiseen Kalenterin kunnioittaminen -nimiseen puhuttelevaan ja hyvin asian ytimeen porautuvaan postaukseen. Itsehän oon sitä mieltä, että kiire ja mistä löytäisin lisäaikaa ovat aina osittain itsetehtyä, itsesta kiinni, asioihin keskittymättömyyden lopputuote ja vastaus ajanhallinnan osaamattomuuteen. Kaikilla meillä on se tietty totuttu ja opeteltu tapa toimia ja suunnitella asioita. Toki on poikkeuksia ja niitä kuuluukin olla – mutta noin niinkun pääsääntöisesti.

Kalenteri on minulle varsin uusi tuttavuus. Paperinen kalenteri oli mulla olemassa oikeastaan vaan ulkonäöllisistä ja sellainen kuuluu olla kaikilla -syistä. Oon omistanut jos jonkinlaisia paperisia kalentereita, mutta en mä niihin koskaan juuri mitään kirjoitellut. Astuttuani työelämään kalenteri sai hieman konkreettisemman merkityksen, joskin aluksi siltikin turha hyvän muistin takia. Noin puoli toista vuotta sitten päädyin hävittämään paperisen kalenterin. Istuin yksin kotona yksi sateinen ja tylsä lauantai-ilta ja päätin naputella kaikki jutut paperisesta kalenterista sähköiseen kalenteriin. Enkä voisi enää kuvitella palaavani entiseen.

Saatuani lisää vastuuta työelämässä, työn luonteen muututtua, töiden kasvaessa määrällisesti, deadlinien tultua – tuli kalenterista entistä tärkeämpi apuväline. Matkustan kahden kaupungin välillä, hoidan äitini asioita, bloggaan, urheilen 12 tuntia viikossa – ilman kalenteria en varamasti hallitsisi asioita ja aikatauluja näin hyvin kuin nyt hallitsen. Kaiken kukkuraksi elän etäsuhteessa, parisuhteessa henkilön kanssa joka ei harrasta kalentereita ja joka ei juuri koskaan muista mitään (sori). Niin ja aloitan reilun kuukauden päästä opiskelut töiden ohella toisessa kaupungissa ja kaikki juuri mainitsemani asiat tuevat muuttumaan jälleen. Eikä ajatus kaikesta muutoksesta hirvitä yhtään, sillä tiedän kaiken järjestyvän määrätietoisuuden, järjestelmällisyyden ja juurikin aikataulujen ja kalenterin avulla – kuten tähänkin asti.

Merkkaan kalenteriin muun muassa: Työajat ja tärkeät muistettavat työasiat jotka vaikuttavat työaikaan/ muuhun elämään. Poikkeukselliset treeniajat, yhteistreenit ja treenitreffit. Mieheni menot, meidän yhteiset menot ja leffaillat. Leffalippujen/ lahjakorttien/ tärkeiden alekoodien vanhenemisajankohdat ja Tampere/ Parkano/ muualla kuin kotona viikonloput. Tärkeiden henkilöiden synttärit, ulkomaanmatkat ja lom-ajat. Junien/ bussien/ lentokoneiden lähtöajat, menkkojen alkamisajankohdat ja palkkapäivät. Vammaistuen maksupäivät, kaveritreffit ja ajanvaraukset. Kirjojen palautuspäivät, juhlapyhät ja muut juhlat ja tapahtumat. Osta junaliput/ maksa joku tietty lasku/ vuokranmaksu/ lähetä kirje tai kortti muistutukset ja sairaslomapäivät syiden kera. Työvuorolistojen suunnittelu/ toteumien teko päivät, soita jollekulle muistutukset ja kysy joltakulta muistutukset. Tilattujen tuotteiden/ pakettien viimeistään perillä olo -päivät, viikon video vartti -treffit ja erilaiset to do listat. Vaihda lakanat/ pese lattiat/ vaihda wc-harja -muistutukset, äidin tärkeät palaverit/ terapiat/ muut muistettavat asiat sekä monet muut muistettavat ja huomiota tarvitsevat asiat joita en nyt jaksa luetella. Kuten huomaa, kalneterilla on suuri merkitys elämässäni.

Kaikki mikä elämään liittyy on usein hallittavissa kun omaa edes jonkun verran määrätietoisuutta, järjestelmällisyyttä, sääntöjä, rajoja ja ennen kaikkea armollisuutta. Sinä olet itse oman elämäsi pomo ja sihteeri, joka sanelee asiat ja kirjoittaa ne ylös! Kalenteri on vain hyvä apuvälinen monien asioiden hallintaan. 

Mukavaa alkanutta viikkoa!