Moikka! Hieman reissussa rähjääntynyt olo, matkalaukku odottaa tyhjentäjäänsä eteisessä, kolme koneellista pyykkiä pitäisi pestä, kaupassa käydä ja huomenna palata hanakasti kiinni arkeen. Tulin viime yönä Murciasta ja viikko on ollu niin ohjelmaan ja tekemistä täynnä etten oo oikeestaan edes jaksanut kirjoittaa ja päivittää blogia. Lisäksi osa kuvista oli siskolla, enkä halunnut julkaista mitään raakileita. Ja ehkä mulla on muitakin loputtomia ja turhia selityksiä miksi en oo päivittänyt, mutta tuossa tärkeimmät. Saan muokattua kuvia alkuviikosta, joten vasta sen jälkeen alkaa tippuun reissukuvia ja -juttuja tiuhaa tahtia. Reissu oli niin ikimuistoinen ja ainutlaatuinen, etten tuu koskaan unohtaan.

Osa teistä jotka seuraatte mua Instagramissa tai ootte facebook-kavereita tiedättekin jo miten tärkeä viikko tää oli mulle. Se, että isä täytti 60 vuotta ja sen vuoksi tehty reissu, oli se tärkein – mutta viikosta tuli kaksin kerroin hohdokkaampi kun sain kuulla iloisia uutisia liittyen tulevaisuuteen.

Kerron koko stoorin! Oli torstaiaamu ja istuin autossa suuntana Valencia, edellisenä iltana oli ollu pääpäivä – isän 60 vuotisjuhlat läheisessä ravintolassa. Olin nukkunut tosi huonosti, mutta olin silti onnellinen edellisen illan tapahtumista ja siitä kenen kanssa istuin autossa. (btw… sain pidettyä oman osuuteni puheesta ilman totaalista poruun pillahdusta.) Näpräsin juuri Spotifysta jotain hyvää biisiä ilmoille, nautin täydellisestä auringonpaisteesta ja hymy oli valmiiksi korvissa, kun yhtäkkiä sähköpostiviesti kilahti ruudulle. ONNEKSI OLKOON, sinut on hyväksytty opiskel… Samassa hypähdin penkissä ja päästin todella voimakkaan ja äänekkään kiljaisun ja karjaisun sekoituksen. Mä tein sen ja pääsin ensimmäisellä yrittämällä sinne mihin eniten halusin.

Niin siinä nyt sit kävi, että pääsin opiskelemaan Tampereelle Ylempään ammattikorkeakouluun Hyvinvointiteknologiaa.

En suinkaan siirry päätoimiseksi opiskelijaksi, vaan opiskelen työn ohella. Seuraava kuukausi tuleekin olemaan aikamoista elämän uudelleen järjestämistä töiden, opiskeluiden ja vapaa-ajan yhteen sovittamiseksi. Opiskelut alkaa heti tammikuun alussa. Tammikuusta eteenpäin oon joka toisella viikolla osan arjesta Tampereella ja osan Helsingissä. Pääsen vihdoinkin askeleen lähemmäksi Tamperetta. Woop!!! Eikä tarvitse enää miettiä koska menis Tampereelle ja koska ehtisi nähdä kaikkia ja koska ehtisi olla Tampereella ilman hemmetillistä paikasta toiseen ravaamista, koska nyt se mahdollistuu.

Palautettuani syyskuussa ennakkotehtävän oli jotenkin sellainen fiilis, että nyt mennään sisään niin että heilahtaa. Ja niin siinä tosiaan kävi. Ainoat (naurettavat) miinuspisteet joita sain muutaman kappaleen tuli pelkästään fyssariopintojen opparin kolmosen (3) arvosanasta. Jos taskussa olis ollut vitosen (5) oppari olisin saanut kokonaisuudessaan 100/100 pistettä ennakkotehtävästä.

Nyt pääsee koulutarvikeostoksille ja sit kohti tammikuussa alkavaa parin vuoden seikkailua. Saa nähdä missä sitä silloin ollaan milläkin elämän osa-alueella.

Rentouttavaa sunnuntaita! ^^