Käsityönä tehty on aina käsityönä tehty. Harmi, vaan ettei niitä osata nykyään enää arvostaa, eikä niistä olla valmiita maksamaan pyydettyä hintaa. Miksi?
Kauhistellaan, kuka maksaa käsin tehdyistä villasukista 20€, nilkkoihin asti ulottuvasta virkatusta neuletakista 20 0€, mittatilausmekosta 400€ tai vanhan sohvan verhoilusta useita satoja? Usein vain kommentoidaan: Kaupasta saa halvemmalla kuitenkin! Voisin ihan hyvin ihmetellä ääneen, miksi maksat 150€ vartalon karvojen poistosta, mutta et 20€ villasukista?? Miksi kasvohoidosta 95€ kuuden viikon välein, mutta et 120€ mittatilausverhosta? Miksi 120€ raidoitetusta tukasta, mutta et 120€ mittatilauspäiväpeitteestä?
Vaikka kudotut villasukat ja raidoitetut hiukset ovatkin aivan eri asia, silti niitä yhdistää yksi ja sama asia: Molemmat on käsityötä! Silti toista arvostetaan enemmän ja toista ei pätkääkään! Jännittävä ja mielenkiintoinen aihe keskusteltavaksi. Miksi olemme oikeasti valmiita maksamaan lyhytaikaisesta kauneudellisesta ilosta ennemmin kuin pitkäaikaisesta ilosta käsin tehtyjen villasukkien tai juuri oman maun mukaan tehdyn päiväpeitteen ompelusta?
Itse voin rehellisesti sanoa arvostavani molempia käsityön muotoja ihan yhtä paljon. Maksan ihan tosi mielelläni 75€ siitä, että joku leikkaa hiukseni juuri sellaiseksi kuin haluan tai teetän uudet tyynyliinat sohvan ja sängyn tyynyihin tai maksan 14€ kolmen viikon välein kulmien sokeroinnista tai neulotusta torkkupeitosta 300€. Äkkiseltään kun vilkaisen ympärilleni niin nään itse tehtyjä jääkaappimagneetteja, teetetyn kappaverhon ja sängynpeiton sekä olohuoneen pöydän ja parvekkeelle vievät portaat.
Teetän pari kertaa vuodessa luotto ompelijalla kodintekstiilejä ja vaatteita, tai korjautan jotain hajonnutta tai tuunautan vanhaa uudeksi. Juuri teetätin neljä tyynynpäällistä, yhden pöytäliinan ja uudet repun hihnat. Haluan myös, että tumput ja villasukat on käsin tehtyjä. Juuri muutamia viikkoja sitten lähetin vanhalle opiskelukaverille Pohjanmaalle paketillisen lankoja ja tilasin muutamat uudet tumput ja villasukat.
Äidin äiti antoi 2014 jouluna lahjaksi hänen neulomansa 40 vuotta vanhan nilkkoihin asti ulottuvan paksun villatakin ja sanoi saatteeksi, ”annan tämän sinulle, koska sinä arvostat tätä ja osaat kantaa sitä oikein ja arvokkaasti.” Sekä äidin että isän äiti neuloivat ja virkkasivat aina lapsena meille sukkia ja lapasia, villahaalareita, kesämekkoja, torkkupeittoja ja milloin mitäkin. Ei sitä silloin osannut kuvitella, miten arvokasta työtä he tekivätkään. Viimeisin äidin äidiltä saatu lahja oli hänen virkkaamansa nilkkoihin asti ulottuva pitsineuletakki. Se on ehkä kaunein ja arvokkain vaate jonka tuun koskaan omistaan. Ei sille toki voi määrittää rahallista arvoa.
Viimeisimmät käsityönä tehdyt ostokset ovat nämä kuvissakin näkyvät pienet pussukat. Niiden myyjä kertoi tekevänsä suurimman osan tuotteista jämä- ja hävikkikangaspaloista, koska haluaa olla omalta osaltaan ekologisempi. Kertoi myyvänsä tuotteita pienen tienestin saamiseksi olemattoman eläkkeen rinnalle ja että hän rakastaa katsoa, kun joku ilahtuu hänen tekemistään tuotteista. Itse ostin keskikokoisen pussukan huulipunille ja peitepuikolle, sekä pienemmät pussukat avaimille ja kuulokkeille. Kaikki edellä mainitut kun tuppaavat aina pyöriä päämäärätiedottomasti kassin pohjalla eikä niitä löydä sieltä koskaan. Toivottavasti ainakin kuulokkeet säilyvät paremmassa kunnossa tämän jälkeen ja huulipuna ei sotke kassin sisustaa.
Osaatko arvostaa käsin tehtyjä tuotteita tai tuotettuja palveluita? Kumpaa arvostat enemmän aj kumpaa vähemmän? Vai osaatko arvostaa? Ootko valmis maksamaan pyydetyn hinnan?
