Kuvat: Burberry

Tiesittekös että tänään vietetään maailman unelmointipäivää ja mä ajattelin siks nyt jakaa yhden mun (materia)unelman. Oon taas myynyt ihan kiitettävästi Facebook-kirppareilla vaatteita, kenkiä ja laukkuja sen jälkeen kun elokuun alussa siivosin kaappeja. Kirjoitin tähän kyseiseen asiaan liittyen jo maaliskuussa yksi uusi, tusina vanhaa -kirjoituksessa, miten säästämällä unelmista tulee totta. Kerroin myös siitä kuinka oon vähentänyt laukkujen määrää ja mihin niistä tulleet kirpputoritulot ovat menneet ja mikä on seuraava kohde. Yleisesti oon huomannu tulleeni ensitä krantummaksi. Shoppailen muutenkin nykyisin hyvin vähän, oikeastaan vaan ulkomaareissuilla. Mikä on hyvin positiivinen asia! Vaatekaapin ja laukkusammion sisältö ovat kutistuneet vähintäänkin puoleen siitä, mitä ne vielä kolme vuotta sitten oli. 

Kerroin ostaneeni edellisillä kirpputorituloilla Marimekon Eppu-repun ja nyt on vuorossa uuden jo pitkään haavena olleen laukun hankinta. Kassassa on jo reilu puolet kerättynä ja ne on kertynyt mm. seruaavista myynneistä: 3x Marimekon laukku, 4x Marimekon kukkaro, 2x Converset, 2x leffalippu joita en ehtinyt käyttää, 2x Marimekon paita, Marimekon tarjottin, pipo ja mekko, Peak Performancen kevytuntuvatakki… 

Vaikka laukku on arvokas, niin sen ostohetkellä se ei kirpaise yhtään. Oon kuitenkin tehnyt työn sen hankinnan eteen ja kerännyt rahat kasaan pelkästään myymällä vanhoja käyttämättömiksi jääneitä tavaroita pois. Kuulin myös mieheltäni että hänen hyvällä kaverillaan on sellainen periaate että ”Kun ostaa uuden paidan, on heitettävä yksi pois.” Se on oikeasti aika hyvä periaate, tämän laukun kohdalla suhde on vähän suurempi kuin tuo yhden suhde yhteen. Vielä on jonkun verran tehtävä myyntityötä unelman eteen ja nyt pohdin että pitäiskö järjestää täällä Helsingissä sellainen kotikirppis? Olisko muita innostuneita? 

ps. Saatoin unenpöpperössä seiskan aikaan tilata yhden toisenkin pitkäaikaisen haaveen (tämä).