Syyskuun ensimmäinen

fullsizeoutput_1307.jpeg

 

Tänään on monen mielestä pahin kesän jälkeinen päivä. Syyskuun ensimmäinen, syksyn ensimmäinen päivä. Eilen elokuun viimeisenä päivänä en todella ajatellut kesän loppuvan. Oli niin paljon tekemistä aamu kahdeksasta ilta yhdeksään, ettei sitä oikein miettinyt koko asiaa. Toki eilen aamulla ulos katsessa näytti jo niin syksyiseltä. Ikkunalaudan kolinasta päätellen satoi, oli säkkipimeää vielä silloin aamu viideltä ja jos olisi ollut kuuro niin vain katuvalaisimien kupujen alta tulevasta valokeilasta olisi erottanut sen sateen. Nautin siitä hetkesä kun katselin vaan ulos ikkunasta ja hieroin unenpöpperöisiä silmiäni. Mutta tänään, syyskuun ensimmäisenä päivänä oli tismalleen samallainen aamu kuin eilinen kesän viimeisen päivän aamu oli. Ei muuta kuin se kirjaimillenen kesän ja syksyn ero. 

Ei se kesä siis vielä eiliseen loppunut. Ihan varmasti tulee vielä lämpimiä päiviä ja lämpimämpiä päiviä kuin esimerkiksi kesäkuussa ja heinäkuussa oli. Ja sitä paitsi syskuu on vielä työssäkäyvän ihmisen kesälomakuukausi. 

 

fullsizeoutput_1308.jpeg

 

Pakkasin tänä aamuna ennen töihin lähtöä laukkua ilman pakkauslistaa (jonka yleensä kirjoitan AINA) ja nyt on sellainen olo, että jotakin tärkeää unohtui kotiin. Lähden töistä suoraan viikonloppureissulle. Eikä se ole muuteen huonoa syyssäätäkään luvannut, koska ei tarvinnut pakata takkia mukaan. …ja nyt muistin mitä unohdin! Se ei onneksi oo mitään reissussa tarvittavaa, mutta ne ennen töihin lähtöä pyykinpesukoneessa huuhdellut kengät unohdin sinne koneeseen. 😀 Toivottavasti ei ole homehtunut kun palaan. 

Pakko vielä mainita näistä kuvista ja tosta paikasta. Kuvat on otettu mun mielestä kodin parhaasta kohdasta, sohvalta ja katse kohti olohuoneen ikkunaa. Vaikka tänään olikin sateista, niin silti tuo oli paras hetki ja paikka. 

 

fullsizeoutput_1309.jpeg

 

Mukavaa viikonloppua ja tätä syyskuun ensimmäistä päivää!

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään Syvällistä

Kiusaaminen, some- ja nettikiusaaminen, haukkuminen, arvostelu, ilkkuminen sekä ajattelemattomat että asiattomat kommentit

fullsizeoutput_1215.jpeg

 

Tämä on aihe josta on keskusteltu viime aikoina ihan liikaa, siitä keskustellaan kokoajan enemmän ja enemmän, sitä pursuaa joka paikasta ihan liikaa, siihen käytetään energiaa ihan likaa… mutta silti siitä keskustellaan oikeasti aivan tosi vähän. En tiedä miten pukea sanoiksi sitä kurjan mielen määrää, ärsytystä ja suoranaista surua mitä kiusaaminen, some- ja nettikiusaaminen, haukkuminen, arvostelu, ilkkuminen, sekä ajattelemattomat ja asiattomat kommentit sekä läpän heitto asioista joista ei oikeasti tiedetä mitään saavatkaan ja ovat saaneet aikaan.

Kuultuani viime kevät-talvella nuorehkon naishenkilön puhuessa puhelimessa kovaan ääneen yhdestä tunnetusta suomalaisesta bloggaajasta ja tämän elämästä niin järkyttävällä tavalla etten pystynyt olla puuttumatta asiaan. Adrenaliinitasot nousi hetkellisesti niin korkealle että hämmästyin ja pelästyin tunneryöppyä minkä sen naisen sanat aiheuttivat. Mulle myös vinkattiin kesällä että ”vauva.fi:ssä on kirjoitettu yhdestä sun tutusta ja sen yllättävästä erosta aika järjettömällä tavalla”. Mä myös löysin itsestäni kirjoitettua tekstiä muutaman kymmenen lauseen verran. Usein ihmiset myös kommentoivat todella arvostelevalla tavalla toisten tekemisiä, olemisia ja valintoja vaikka eivät tiedä asiasta oikeasti mitään. Jotkut kirjoittavat aivan ajattelematta sellaista mikä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Jotkut kommentoivat sellaisella tavalla että muka tunnetaan kirjoittaja hyvin. Facebookista löytyy myös aivan uskomaton määrä ryhmiä, joissa ihan sanojen mukaisesti kiusataan ja haukutaan joitakin enemmän sun vähemmän julkisuudesta tuttuja henkilöitä ja heidän valintojaan. Jotkut luovat valeprofiileja Instagramiin ja Twitteriin ja kirjoittavat aivan järjetönsä p**kaa asioista joista eivät tiedä mitään, henkilöistä joita eivät tunne ja asioista joihin eivät itse mitenkään liity.

Mihin tää maailma on oikein menossa?

Tuntuu etteivät ihmiset oikeasti taida tietää mitä tekevät ja mitä kirjoittavat. Enkä olisi niinkään huolissani ala- ja ylökoulussa olevista lapsista ja nuorista. Kiusaaminen on otettu ehkäistäväksi asiaksi ja sitä pyritään torjumaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Siitä keskustellaan paljon, mahdollisiin kiusaamistapauksiin puututaan aiempaa nopeammin ja tiedon välittäminen koteihin on mennyt huimasti eteenpäin reilussa kymmenessä vuodessa. Lapset ja nuoret taitavat tietää vanhempiaan paremmin miten esimerkiksi netissä kuuluu käyttäytyä. Valitettavasti sellaista materiaalia mitä juuri yllä olevassa kappaleessa kirjoitin, ei suinkaan kirjoita lapset ja nuoret. Vaan niitä kirjoittaa aikuiset ihmiset, ehkäpä juuri lapsien ja nuorten vanhemmat, useimmiten naiset mutta myös miehet. Musta tuollaiset ihmiset ovat todella sivistymättömiä ja käytöstavattomia ihmisiä, enkä todellakaan häpeile sanoa tätä. Juuri ne ihmiset joiden pitäisi olla roolimalleina lapsille ja nuorille, kirjoittavat aivan älytöntä kuraa.

Vetää aika hilajiseksi ja sanattomaksi.

Mitä mieltä oot? Onko kiusaaminen, some- ja nettikiusaaminen, haukkuminen, arvostelu, ilkkuminen sekä ajattelemattomat ja asiattomat kommentiti lisääntyneet? Vai puhutaanko aiheest nykyisin enemmän? Vai onko tästä kehkeytynyt jonkinlainen buumi tästä kiusaamisesta?

Hyvinvointi Mieli Syvällistä Uutiset ja yhteiskunta