Tasan kolme vuotta sitten mietin, miksi kaikki on tuntunut niin väärinpäin olevalta (täällä). Mietin kesän päättymistä, Helsingissä asumisya, työelämään siirtymistä ja sitä ettei tarvitse enää opiskella jos ei halua. Mun ei tuolloin tarvinnut ensimmäistä kertaa elämässäni miettiä miten pärjään taloudellisesti. Työpaikan oven sulkiessa tiesin, että taas seuraavana aamuna saan mennä sinne. Oli myös huippua että erotti arkipäivät ja viikonloput olivat selkeästi toisistaan.

Totesin myös etten todella tiedä mitä haluaisin tehdä elämälläni tulevaisuudessa. Fysioterapeuttiopintojeni aikana mietin monesti, millaista työtä haluaisin fysioterapeuttina tehdä, onko tämä sittenkään oikeasti mun juttuni ja tuunko työllistymään heti opintojen päättymisen jälkeen. Tulipa myös todettu että haluan opiskella lisää, mutta että ensin haluan tehdä pari kolme vuotta töitä ja katsoa opiskeluasioita tämän jälkeen uudestaan.

Nyt on se päivä, jolloin se pari kolme vuotta on kulunut. Oon pitkään kaivannut elämääni uutta sisältöä ja tänään alkaa uuden sisällön kova metsästys. Jotta elämässä voi mennä eteenpäin, kehittyä ja kehittää itseään, sen eteen on tehtävä armottomasti töitä. Tänään julkaistaan materiaali ja sen mukana tehtävä, jonka hyvin onnistuneella suorituksella ansaitsee opiskelupaikan tammikuussa alkavaan koulutukseen. Oon enemmän kuin valmis ottaan haasteen vastaan!

Jos kaikki menee hyvin niin Tampere on jo askeleen lähempänä. Lähiopetusta olisi 4-5 päivänä kuukaudessa ja 1,5 vuodessa opinnot olisivat paketissa.

Nyt on aika näyttää kyntensä!