Vinkit & huomiot: Autolla Itävallassa & Saksassa

tqxqeu3sc6aztgpe2l6q_thumb_27c4.jpgen9veix5qdiiapa8tzjohq_thumb_27d6.jpg

 

– Auton vuokraaminen on suhteellisen halpaa. Reilulla parilla sadalla eurolla saa viikoksi kahdelle hengelle hyvän auton.

– Autoa vuokrattaessa kannattaa katsoa tarkkaan millainen vakuutusturva vuokraukseen sisältyy.

– Kannattaa selvittää etukäteen autovuokraamosta saako auton viedä rajan yli. Saksan puolelta vuokrattaessa auton saa pääsääntöisesti viedä Itävallan puolelle, mutta ei Italian.

– Liikennesäännöt ovat Itävallassa ja Saksassa jotakuinkin samat kuin Suomessa.

– Moottoriteiden maksimi nopeus osassa Itävallan moottoriteitä on 130 kilometriä tunnissa.

– Saksassa vaaditaan Umweltzone -ympäristötarra autoon kaupunkialueilla.

– Saksassa moottoriteillä on tien pätkiä jossa ei ole nopeusrajoitusta.

– Saksan nopeusrajoittamattomilla tien pätkillä oma nopeus kannattaa säädellä sen mukaan että eteen voi tulla kuka tahansa koska tahansa. Takapeileihin on syytä tuijotella tarkemmin.

– Itävallassa on moottoritiemaksu. Vinjetin (tarran) voi ostaa esimerkiksi rajan läheltä olevista huoltoasemilta. 10 päivän vinjetti maksoi 11 euroa. Tarra liimataan tuulilasiin sisäpuolelle.

– Itävallassa ajettaessa autosta on löydyttävä heijastinliivi.

– Itävallassa on paljon tunneleita ja pienessä osassa tunneleista on tunnelimaksuja. Esimerkiksi me ajoille Münchenistä Innsbruckiin, Innsbruckista Grossglocknerin alppitien kautta Salzburgiin ja Salzburgista Müncheniin. Ajetuilla reiteillä oli ainoastaan yksi tunneliimaksu (11 euroa). 

– Auton parkkeeraaminen maksaa keskustaalueen parkkihalleissa noin 10-15 euroa päivältä.

Tässä tärkeimmät vinkit ja huomiot joita jälkikäteen listattiin.

Kulttuuri Matkat Suosittelen

Se räjähdysmäinen koti-ikävä

fullsizeoutput_110c.jpeg

 

Oon ollu Helsingissä nyt puoli vuorokautta. Ahdistaa. Pelottaa. Suu on ihan mutrulla. Onneksi tässä meidän reilun 40 neliön kodissa on myös perheen päällikkö paikalla. Ei tarvitse olla yksin tän asian kanssa. Ei nyt, eikä vielä huomenna.

Asetin kesäksi useita niin kutsuttuja tavoitteita – oikeastaan ne olivat kyllä aikomuksia, joita aion ja haluan kesällä tehdä. Yksi listattu aie oli ”rakastua Tampereeseen korviani myöden”. Se on ollu aie, joka on viimeiset kolme vuotta ollu sellainen piilevä ominaisuus. Tiedättekö vähän niin kuin silmäsairauteni alun alkujaan. Kannoin sairautta piilevästi aina 18 vuoden ikään asti ja sitten se vain iski vasten kasvoja, eikä sille ollut ja ole ollut mitään tehtävissä. Vähän samanlainen on tämä Tampere koti-ikävä. Se on ollu piilevä ja nyt se on iskenyt vasten kasvoja, enkä vaan enää voi sille mitään.

Vielä joskus tulee olemaan totta se päivä kun muutan takaisin Tampereelle. Se koska se tulee tulemaan, sitä en tiedä minä enkä naapurin Hilkka. – Tuskin kukaan muukaan. Yksi on varma, kaipaan kotiin. ^^

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli