On jotenkin ollut ihan tosi rentouttavaa. Ei oo tarvinnut tehdä mitään mikä ei oo huvittanu ja kiinnostanu, ei oo ollu mitään suurempia aikatauluja ja kaikki on kulkenut ihan omalla painollaan. – siis kaikki edeltävät seitsemän päivää.  

Oon ollu ihan off-asennossa. Jättäny kellon katsomisen niille joille se kuuluu. Heränny ihan miten sattuu, toisena aamuna aikaisin ja toisena neljä tuntia myöhemmin. Juonu aamukahvit auringonpaisteessa partsilla (ja polttanu rintakehän ah-niin punaiseksi) ja nauttinu useana päivänä toisen kierroksen aamukahvia vielä puolelta päivin. Urheillu vasta myöhään aamupäivällä sen verran ja niin paljon tai vähän kun on huvittanu. Sairastanu viikon mittaisen äänen käheyteen johtaneen virusinfektion ja kärsinyt aivan totaalisesta vatsamyrskystä. Viettäny aikaa omien perheenjäsenten kanssa yhdessä ja erikseen. Katsonu kesäteatterissa Niskavuoren nuoren emännän kaikessa muussa paitsi kesäilmassa. Suunnitellu kalenteriin yhdelle päivälle ainoastaan tyhjää ja vaan olla möllöttäny. Lähteny extemporee kirpputorille, leikkimään ihana pienen pikkuserkun kanssa, caddyksi golfkentälle ja Parkanoon. Niin ja ajanu ja istunu mönkiän kyydissä ihka ensimmäistä kertaa. – kaikki on ollu oikeastaan aika tosi jees.

Tällästä tänne. Tuntuu että on saanu tehdä asioita ja juttuja just sillä tavalla kun niitä kuuluu aina joskus tehdä. Elämä on ollut ja on vielä hetken aikaa sellasta tänään kotona, huomenna taas jossakin aivan muualla. ^^