San Bernardinon ja Furka passin vuoristotiet
Kuten viime viikolla lupailin, nyt on vuorossa vuoristotietä. Toissa viikon perjantaina ajettiin San Bernardinon vuoristotie ja sunnuntaina Furka pass. Molemmat omalla tavallaan hienoja reittejä, mutta kyllä jälkimmäisenä mainittu oli kyllä ihan uskomaton. Useampi sitä kehunut kertoo ja povaa sitä yhdeksi maailman hienoimmista vuoristoteistä – ja sitä se kyllä oli! Komppaan kyllä ihan täysin.
San Bernardinon (kuvat yllä) vuoristotie sijaitsee Kaakkois-Sveitsissä ajoreitillä Münchenistä Luganoon. Sen korkein kohta on 2 067 m meren pinnasta. Meidän onneksi reitillä ei ollut tuona päivänä oikeastaan ketään muita. Saatiin ajella ihan rauhassa ja pysähdellä lähes minne sattui (ja mihin Lauri uskalsi). Ite kärsin useasti ja nopeasti inhottavasta (auto ja bussi-) matkapahoinvoinnista ja reitti oli mutkaista ja ajovauhti niin vaihtelevaan, että lähdettiin ajeleen alaspäin, aloin nukkuun samantien. Itellä matkapahoinvointi ilmenee fyysisen pahoinvoinnin lisäksi juuri uneliaisuutena. Nukuin kuulemma sit lähes koko alasmenomatkan :D. San Bernardinon vuoristotien pohjoispuolella on todella kapeitä teitä ja matkanteko voi olla paikoittain todella hidasta jos on paljon vastaantulevaa liikennettä. Talvisin San Bernardinon vuoristotie on suljettu.
Furka pass (kuvat yllä) vuoristotie eli valtatie 19 (H19) kulkee Keski-Sveitsissä. Se oli meidän matkan varrella Luganosta Zermattiin. Tie kulkee korkeimmillaan n. 2436 metrin korkeudessa merenpinnasta. Tien varrella on Rhonegletschjäätikkö, jonka sisällä pääsimme käymään vajaan 10€ hintaan. Aika ainutlaatuinen nähtävyys ja kun katsoo 10 vuotta taaksepäin otettuja kuvia, on surullista miten jäätikkö on sulanut ilmastonmuutoksen vuoksi. Eikä sitä hyvinkään todennäköisesti ole enää 10 vuoden päästä, jos tätä tahtia sulaa. Furka passin ajamiseen kuluu aikaa, meillä tais mennä reilu pari tuntia pysähdyksineen. Tien molemmin puolinen liikenne on toisinaan todella ruuhkaista, mutta onneksi tiet ovat suhteellisen leveitä eikä liikenne hidastu vastaantulijoiden takia. San Bernardinoon nähden levähdys- ja pysähdyspaikkoja oli huomattavasti enemmän. Me pysähdyttiinkin varmasti yli kymmenen kertaa matkan aikana. Talvisin tie on suljettu ja viime vuosina se aika on ollut loka-marraskuusta toukokuun loppuun.
Vuoristoteille kannattaa varautua lämpimällä vaatetuksella ja laitteella, jolla saa räpsittyä kuvia. Kerrospukeutumisesta on hyötyä, sillä tuulettomalla ja aurinkoisella paikalla saattaa hyvinkin olla parikymmentä astetta lämmintä ja tuulisella paikalla alle kymmenen lämmintä. Normaalien puhelimella tai kameralla otettavien kuvien lisäksi kannattaa ottaa videokuvaa, se on hyvä muisto ja havainnollistaa paremmin henkilöille, jotka ei oo sellaisella koskaan käyneet.