Se hetki, kun jaksamattomuuden mittakuppi täyttyi

IMG_8188.JPG

Viime viikko oli vaikein, ahdistavin, itkuisin ja lyhytpinnaisin viikko viimeisen 2,5 kuukauden aikana. Tuntui ettei elämässä yksikään asia ole oikeinpäin. Jokaisen asian tekeminen oli vaikeaa, toisinaan ylitsepääsemätöntä. Kaikki tuntui suorittamiselta. Pienetkin jutut ahdistivat henkihieveriin. Mihinkään en pystynyt keskittyyn. Jopa liikunnan harrastaminen tuntui epämiellyttävältä. Pillahdin ihan yhtäkkiä itkuun useampia kertoja päivässä ihan turhista ja mitättömistä jutuista – itkin mm. kun mun ostamat omenat oli pahoja. Äksyilin ja pinna oli katkaistu äärimmäiseen minimi-mittaan…

Mutta eilen… kaikki tuntui ihan hullunkurisen kummalliselta. Nukuin kun tukki koko sunnuntai-maanantai välisen yön, mikä oli kohdallani HYVIN normaalista poikkeavaa. Aamurutiinit tuntuivat pitkästä aikaa ihan mukavilta. Hyvästien sanominen miehelle ei tuonut ollenkaan palaa kurkkuun – vaikka hetkeä myöhemmin tuli hetkellisesti hirveä ikävä. Aamupäivällä sain mietittyä viikon aikatauluni ongelmitta. Lounaan jälkeen otin pienet puolen tunnin power napit, varasin extemporee hieronta-ajan illaksi ja lähdin käymään mummulla. Kotiuduin juuri ennen ilta puoli yhdeksää, söin iltapalan, tein iltarutiinit ja sujahdin yökkäri päällä peiton alle tasan yhdeksältä. – Maanantai oli tuntunut siihen asti kaikkea muuta paitsi maanantailta.

Analysoituani hetken, huomasin ettei eilisessä maanantaipäivässä ollut mitään vaikeaa tai ahdistavaa asiaa. Ei itkun puuskia, ei yhtään kurjaa hetkeä. Kaikki oli tuntunut ja näyttänyt jotenkin selkeältä ensimmäistä kertaa 2,5 kuukauteen. Toivon ja uskon, että viime viikko oli pohjanoteeraus. Mulla tuli selkeästi mittakuppi täyteen kaikkia vaikeuksia, ahdistuksia ja itkuja. En vaan enää jaksa itsekään katsella itseäni. 😀 Eilen tuli se mulle tyypillinen taistelutarmo ja sinnikkyys takaisin. Taisin eilisen työhaastattelun jälkeen sanoa itse lauseen,”Ei se paikka ollut ihan sitä mitä odotin, mutta kyllä se vielä löytyy se juuri mulle tehty työpaikka.” – tähän asti vain muut olivat sitä minulle toitottaneet.

Alkakoon siis uusi parempi aika elämässä. Uusi terapeutti tosin tarvitsee vielä löytää, koska yksin en osaa elämästäni parempaa vielä tehdä. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa ylös- ja eteenpäin.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *