Syyskuun ensimmäinen

 

Tänään on monen mielestä pahin kesän jälkeinen päivä. Syyskuun ensimmäinen, syksyn ensimmäinen päivä. Eilen elokuun viimeisenä päivänä en todella ajatellut kesän loppuvan. Oli niin paljon tekemistä aamu kahdeksasta ilta yhdeksään, ettei sitä oikein miettinyt koko asiaa. Toki eilen aamulla ulos katsessa näytti jo niin syksyiseltä. Ikkunalaudan kolinasta päätellen satoi, oli säkkipimeää vielä silloin aamu viideltä ja jos olisi ollut kuuro niin vain katuvalaisimien kupujen alta tulevasta valokeilasta olisi erottanut sen sateen. Nautin siitä hetkesä kun katselin vaan ulos ikkunasta ja hieroin unenpöpperöisiä silmiäni. Mutta tänään, syyskuun ensimmäisenä päivänä oli tismalleen samallainen aamu kuin eilinen kesän viimeisen päivän aamu oli. Ei muuta kuin se kirjaimillenen kesän ja syksyn ero. 

Ei se kesä siis vielä eiliseen loppunut. Ihan varmasti tulee vielä lämpimiä päiviä ja lämpimämpiä päiviä kuin esimerkiksi kesäkuussa ja heinäkuussa oli. Ja sitä paitsi syskuu on vielä työssäkäyvän ihmisen kesälomakuukausi. 

 

 

Pakkasin tänä aamuna ennen töihin lähtöä laukkua ilman pakkauslistaa (jonka yleensä kirjoitan AINA) ja nyt on sellainen olo, että jotakin tärkeää unohtui kotiin. Lähden töistä suoraan viikonloppureissulle. Eikä se ole muuteen huonoa syyssäätäkään luvannut, koska ei tarvinnut pakata takkia mukaan. …ja nyt muistin mitä unohdin! Se ei onneksi oo mitään reissussa tarvittavaa, mutta ne ennen töihin lähtöä pyykinpesukoneessa huuhdellut kengät unohdin sinne koneeseen. :D Toivottavasti ei ole homehtunut kun palaan. 

Pakko vielä mainita näistä kuvista ja tosta paikasta. Kuvat on otettu mun mielestä kodin parhaasta kohdasta, sohvalta ja katse kohti olohuoneen ikkunaa. Vaikka tänään olikin sateista, niin silti tuo oli paras hetki ja paikka. 

 

 

Mukavaa viikonloppua ja tätä syyskuun ensimmäistä päivää!