Hitaammin – mitä ja miksi?

Onko ruuhkavuodet tuttuja? Itse olen niihin päässyt tutustumaan tässä viimeisen viiden vuoden aikana, kun elämään on tullut asiantuntijatyö, rintamamiestalo ja kaksi lasta – puoliso ja koira siitä löytyikin jo aiemmin. Olen siis saanut aikalailla kaiken, mitä useimmat meistä toivovat, ja olen siitä päivittäin kiitollinen, mutta on tässä vaan hommaa.

Siitä on ehkä vuosi (tai pari – aika menee niin nopeasti tässä hässäkässä!), kun huomasin ajattelevani jatkuvasti, että ehkä kohta helpottaa. Että kohta on loma, tai lasten kerhopäivä, tai mummolaviikonloppu tai jotain. Eikä silti ikinä helpottanut.

Silloin totesin, että asialle tarttis tehdä jotain, mutta en vain ehtinyt tai jaksanut. Kunnes viime syksynä lapset aloittivat päiväkodin ja itse tein osittaisen hoitovapaan turvin 60% työaikaa, ottaen sen avulla yhden ihan oman vapaapäivän (melkein) joka viikko.

Suurin osa noista vapaapäivistä meni kyllä kodin rästihommien tekemiseen ja vauva- ja taaperovuosista toipumiseen, mutta loppusyksystä alkoi tuntua, että aivotoiminta ja muu toimintakyky olivat palautuneet niin, että muutokset voisivat olla mahdollisia.

Millaisia muutoksia sitten kaipaisin? Haluaisin, että ei koko ajan olisi kiire. Että pää ei täyttyisi tehtävälistoista ja rästihommista. Että elämä ei olisi suorittamista, vaan siitä voisi välillä – ehkä jopa useimmiten – nauttia. Että aika kuluisi hitaammin, eikä vain yhtäkkiä havahdu siihen, että lapset ovat muuttamassa pois kotoa.

Sitä voisi kuvitella, että tämä blogi syntyi tuon muutostoiveen pohjalta, mutta itse asiassa tämä syntyi ensisijaisesti jäsentämään ja tallentamaan ajatuksia, suunnitelmia ja kokemuksia siitä, kun lähdetään pienten lasten kanssa ensimmäistä kertaa reilaamaan.

Ensiajatuksella tällainen suunnitelma on ehkä täysin ristiriidassa aiemmin mainittujen toiveiden kanssa (ja ensimmäiset matkasuunnitelmat tehtiinkin ennen kuin sain jäsennettyä näitä muita toiveita), mutta tarkemmin ajateltuna reilaamisessa ja maata pitkin matkustamisessa yleisemminkin on usein taustalla hyvin samanlaisia toiveita: että nautittaisiin jo matkasta, eikä vain päämäärästä, ja elettäisiin tässä hetkessä.

Näin siis unelmissa, saa nähdä miten todellisuudessa – arki ja reissu. Sen taltioimista varten siis tämä blogi, tervetuloa seuraamaan!