Huipputuloiset

Moni varmaan muistaa lööppiotsikot viime syksyltä, kun Anu Kantola ja Hanna Kuusela julkaisivat kirjansa/tutkimuksena Huipputuloiset, joka kertoo Suomen rikkaimmasta promillesta? Kuinka kirjasta napattiin kiinnostavimmat lainaukset ja heiteltiin ne iltapäivälehtien otsikoihin?
No, itse pääsin viimein lukemaan kyseisen kohuteoksen, ja suosittelen sen lukemista kyllä muillekin kiinnostuneille. Se on hyvin selkokielinen eikä sisällä mitään rahajargonia, vaan on hyvin käytännönläheinen ja antaa hyvin selkeän kuvan suurituloisimmista suomalaisista.

Myönnän heti kättelyssä, että jos joisin kahvia, olisin saattanut vetää aamukahvini väärään kurkkuun heti ensimmäisen luvun kohdalla. Tiesittekö, että siinä missä kaikkien suomalaisten vuositulojen keskiarvo on reilu 30 000 euroa, tämän promillen vastaava summa on lähes 700 000 euroa? Tämä tarkoittaa lähemmäs 60 000 euroa kuukautta kohti. Hurjan kuuloista, ja sai kyllä miettimään, että mitä sitä oikeasti tuollaisella rahalla edes tekee Suomen kaltaisessa valtiossa?

Vasemmisto-minäni kyllä kiristelikin sitten hampaita heidän näkemykselleen verotuksesta,sosiaaliturvasta ja demokratiasta. Demokratian takia meillä on epäpätevä maan johto, joka ei tiedä mistään mitään ja tietynlainen diktatuuri olisi parempi ratkaisu. Sosiaaliturva on tehnyt ihmisistä laiskoja ja siksi siitä pitäisi leikata runsaalla kädellä.
Suomen korkea verotus on perseestä; siitäkin huolimatta, että heidän tulonsa ovat pääasiassa pääomatuloa, jota verotetaan kevyemmin kuin ansiotuloa. Suomen terveydenhuolto ja maksuton koulutus on kivaa, mutta ei heitä silti huvita verojen maksu. No, myönnetään, oli siellä mainittu muutama helmi, joiden mielestä Suomen verotus on ihan oikealla mallilla, koska sillä saa myös vastinetta.

Täytyy myöntää, että oli aika hirveää lukea, kuinka jonkun mielestä ”viherpiipertäjät” pitäisi viedä saunan taakse ja ampua, että saataisiin heidät pois maan johdosta ja ”Suomi kuntoon”. En jaksa ymmärtää, miten voi puhua toisista ihmisistä, jotka ovat vain eri mieltä asioista, tuolla tavoin.
Kirjasta löytyi tietysti myös klassinen selitys sille, miksi tämä promille ei rahasta puhu: Suomalaiset ovat kateellista kansaa. Kateus se tykätään nostaa esille aina, kun joku on eri mieltä. Lisäksi jokunen ihannoi Amerikan meininkiä, missä rikkaat ovat rikkaita ja köyhiä avustetaan hyväntekeväisyydellä.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että tekee työtä, josta maksetaan sitä vastaavaa palkkaa (toki, tarvitseeko toimitusjohta montaa kymmentä tuhatta kuukaudessa, se on eri keskustelu). Eikä minua haittaa, vaikka olisi perinyt rahaa. Eikä se, että on tehnyt onnistuneita kauppoja, on kyse sitten yrityksistä tai sijoituksista. Mutta se minua haittaa, että menetetään kokonaan kyky astua köyhemmän saappaisiin, ja halutaan näiltä viedä vähäinenkin tuki ja turva, koska joku saattaa käyttää sosiaaliturvajärjestelmää ”väärin”. Tai unohdetaan se, että raha tulee rahan luokse, eikä ole köyhälle mitenkään helppoa ponnistaa hyvin tuottavaksi sijoittajaksi.

Kaiken kaikkiaan tämä kirja siis avasi hyvin promillen ”sisältöä” (keitä he ovat, miten he ovat tienanneet jne), heidän ajatuksiaan ja näkemyksiään. Varmasti osa nyökyttelee päätään tämän promillen ajatuksille, minä taas totesin, etten haluaisi olla yksi heistä, jos ajatusmaailma on tuollainen. Toivottavasti tulevat promille-polvet ovat edes hieman avomielisempiä.